Nyttemmin (IMHO) olen huomannut, että MINÄ tarvitsen noin 50km/h minimivauhdin, että vastaohjaus toimii. Ehkä te kokeneemmat osaatte tuon hiljaisemmassakin vauhdissa?
Minä en lukeudu noihin kokeneisiin, mutta ei tuo vasta/työntöohjaus kovin hiljaisissa nopeuksissa voi toimia kenelläkään.
Hyrrävoiman suuruus on liian vähäinen, ja hyrrävoiman poikkeutuksen aiheuttamaan reaktioon tuo perustuu...
Koska aihe ei ole aivan uusi, rohkenen myös uusiokäyttää aiemmin Söhmiin postaamani mietelmäni:
Vastaohjauksen rajanopeus?
Viimeaikaisten facktaan pohjautuvien tutkimusten (lähde: Söhmi 2000 luvulla)
nojalla kaksipyöräisen ajoneuvon kääntyminen vastaohjauksella saadaan aikaan
poikkeuttamalla etummaista tukipistettä oikolinjasta sivuun, minkä
seurauksena laitteen massa sekä ajosuunnassa massan hitaus pyrkii
kallistamaan koko laitetta sille puolelle, jonne ei käännetty
Muutaman muun ilkiön ohella hyrrävoima osallistuu toki suoritukseen myös,
mutta mikään näistä ilmiöistä ei ole sellaisia, että ne äkillisesti
kytkeytyisivät toimintaan jollain määrätyllä nopeudella.
Tästäpä seuraakin, että ei voida määritellä mitään rajanopeutta, jonka
alapuolella vastaohjaus ei toimi, vaan kyllä se toimii aivan hitaastikin
ajettaessa.
*****
Nopeuden kasvaessa hyrrävoima kasvaa ja alkaa panna enemmän vastaan
ohjaustangon käännölle. Ohjaustuntuma muuttuu täsmällisemmäksi ja vaikutelma
keskituella ilmassa käänneltävästä etupyörästä häviää.
Hyrrävoima auttaa myös kallistusta, koska pyörivä hyrrä pyrkii
käännettäessä kallistumaan ja mp:n etupyörän tapauksessa aivan oikeaan
suuntaan sisäkaarteeseen. Tuo voima vain on niin olematon, että se ei
moottoripyörää käännä. Tämä kallistava voima on suhteessa kääntämisen
nopeuteen, eli jos vastaohjauksen toiminta pohjautuisi pääasiallisesti
tähän, vastaohjaus toimisi ainoastaan ohjaustangon nopealla tempaisulla.
Tosielämässä myös hitaasti painaen/vetäen tehty vastaohjaus saa mp:n
kääntymään.
Hyrrävoimalla ei ole rajanopeutta. Kyllä se vakauttaa kulkua hitaallakin
nopeudella, mutta vain vähän.
*****
Suoraan ajavan mp:n massakeskipiste on (paitsi Bemarissa) etu- ja takapyörän
kautta kulkevalla linjalla, ts. sivusuunnassa vekotin on tasapainossa. Jos
nyt etupyörä siirretään tältä linjalta vaikkapa vasemmalle sivuun, pyrkii
rakkine painonsa vuoksi kallistumaan oikealle. (Aivan kuten Bemari
vaihteiston, kardaanin ja muiden härpäkkeidensä vuoksi suoraankin
ajettaessa. Ei paljon, mutta tuonkin tuntee ranteissaan 5 tunnin jälkeen,
PRKL!)
Jos mp oli etenemässä suurella nopeudella, myös massan hitaus auttaa
"kaatamaan" pyörän oikealle kyljelle ko. tilanteessa, jossa tukipistettä
viedään vasemmalle sivuun, samalla suunnanmuutos vasemmalle pakottaen.
Mp:n ohjausgeometria on sellainen, että tangosta vasemmalle käännettäessä
etupyörä paitsi kääntyy, myös siirtyy pyörän keskilinjalta hieman vasemmalle
sivuun.
*****
Vastaohjaus ei tietenkään vie pyörää läpi kaarteen halutulla ajolinjalla,
vaan sitä käytetään ainoastaan aloittamaan kaartaminen tai muuttamaan
kaartosädettä tai -suuntaa kaarteessa ajettaessa.
*****
Polkupyörä vs. moottoripyörä. Nämä periaatteet pätevät yhtäläisesti
molempiin. Toteutuksien erot kuitenkin tekevät ajotuntumasta niin selkeästi
erilaiset, että vastaohjauksen toiminta jää pp:llä helposti havaitsematta,
ellei siihen tietoisesti kiinnitä huomiota.
Myös pp tottelee vastaohjausta, mutta ei vaadi sitä. 65 kiloinen kuljettaja
14 kiloisen pyörän päällä saa vartalonsa painolla pyörän kääntymään
pelkästään kallistamalla itseään ja pyörää siinä samalla. Polkupyörä kääntyy
nöyrästi myös kädet irti tangosta ajettaessa. Mp ei läheskään yhtä helposti,
koska minun 310 kilonen pyöräni menee aika vakaasti omaa rataansa vaikka
minun ajokamppeissa 71 kiloinen olemukseni siirtyisi kaarteessa sivulaukun
päälle.
Koska mp:n kuljettaja saa painonsiirrollaan aikaan vain vähäisen ajosuunnan
muutoksen, on hänen tärkeämpää osata vastaohjaus. Mutta kyllä se pp:ssakin
toimii.
Vastaohjauksen havainnoimiseksi pp:lla pitää tietoisesti kytkeä aivoissa pp
ajotoiminto pois päältä. Koe aloitetaan rauhallisesti suoraan ajaen, kädet
irti tangosta. Sitten kevyesti sormella työntäen poikkeutetaan ohjausta
vasemmalle
_samaan_aikaan_tietoisesti_keskittyen_ettei_vartalon_painolla_pakoteta_pyörää_lainkaan_.
Ja oikeallehan se pp lähtee kääntymään, ellei kuljettaja kompensoi
kääntymistä painollaan.
Pp:n mittasuhteet mp:hen kopioiden uskoisin, että yli 1200 kiloinen BMW:n
kuljettaja voisi kallistella Bemuaan sangen näppärästi pelkästään vartalolla
nojaten.
*****
Vastaohjauksen toiminta mp:lla hitaissa nopeuksissa, eli "rajanopeus".
Jos hölkkävauhtia etenevän mp:n kuljettaja kiskaisee ohjauksen vasemmalle
rajoittajaan, niin oikealle kyljelleen se mopo pyrkii rojahtamaan.
Vastaohjaus siis toimii. Kääntäminen on myöskin erittäin kevyttä, koska
hyrrävoimat eivät pane vastaan.
Hitaassa nopeudessa kaatuminen ohjaussuuntaa vastaan ei ole niin voimakasta
kuin nopeammin ajettaessa, koska kaatuminen johtuu lähinnä pyörän
(+kuljettajan) massakeskipisteen joutumisesta tukipisteen ulkopuolelle.
Mutta massan hitaus ei pyri syöksemään kääntymään pakotettua massaa
tangentin suuntaan kovinkaan voimakkaasti.
Hitaalla nopeudella ajaen vastaohjaus toimii kyllä, mutta olemattomasta
ohjausvasteesta ja vähäisestä hyrrävoimasta johtuen sen käyttäminen ei ole
yhtä helppoa ja tarkkaa kuin suuremmalla nopeudella.
*****
Olipa pitkä ilta Kiinassa työmatkalla
(paitsi että nyt on pitkä ilta Kreikassa työmatkalla ja porukat pärtsää ympäri kylää mopoillaan, ettei saa rauhassa nukkuakaan, Ärh!)