Ostin eilen Zetorin vm. 1992. Hinta taisi olla sekä myyjän että ostajan mielestä kohtuullinen. Tarkoitus oli, että, se olisi käytössäni, kunnes Suzukini on viimein kunnossa, ja sen jälkeen joko myisin ZZR:n tai opettelisin sen kanssa huolto- ja korjaustöitä. Hain pyörän Kainuusta ja ajelin sen eilisillan mittaan tänne Pirkanmaalle, noin 470 kilometriä. Koeajo myyjän kotikylillä ei saanut minua kiljumaan riemusta, mutta uskalsin lähteä. Ja mitä vielä! Koko kotimatkan pyörä pelasi hienosti! Vain joidenkin vaihteiden kanssa joutuu olemaan huolellinen, että ei löydä välistä vapaata.
Kylmänä kone käy rumasti. Startin jälkeen kolmella pytyllä, sitten röhisten neljällä, ja lopulta sitten ihan säällisesti. Taitaa vanhuksen venttiileitä ja mäntiä kolottaa aamuisin. Auttaisiko uudet tulpat kylmäkäynnistykseen? Lämpimän moottorin tyhjäkäynti asettuu jonnekin 800 - 900 kierroksen paikkeille ja se käydä nassuttaa silloin melko siististi vanhaksi Kawaksi.
Alle 4000 kierroksen ei tapahdu juuri mitään. Sitten pyörä nykäisee riemukkaaseen kiihdytykseen. Kovin paljon en vanhaa moottoria eilen kiusannut. Vetoa riittää maantieajoon ja ohituksiin yhä. Ja itse asiassa pyörä on kropalleni sopivin kyykkymalli, jota olen ikinä ajanut. Nyt ymmärrän, miksi vanhalla Zetorilla on käyttäjänsä, vaikka pyörällä on kansivaivaisen maine. Sehän on pahuksen mukava ajokki.
Jos tuo kestää tämän kesän, prätkäilyn pääomakulut jäävät tyyriin puoleisiksi. Jos ajelen sillä ensi kesänkin, pyörä ei totisesti ole enää kallis hankinta. Ajatusmallini on sellainen, että jos uusi pyörä maksaa 17 000 euroa, ja 170 000 kilsan jälkeen sillä on jäljellä kilohinta, pääomakulut ovat 0,10 euroa kilometriä kohti. Jos tuo Kawa nyt kestää reilun 10 000 kilsaa, pääsen samoihin lukemiin. Lisäksi tietenkin tulevat huoltokulut.
No nyt olen jaaritellut jo kovasti. Lopuksi kysyn, että löytyisikö Lounais-Suomesta kokenutta kawanrassaajaa, joka osaisi antaa ohjeita ja neuvoja prätkän remppaamisen noviisille?
