Ajatko radalla mukavuusalueella?

[JP_445]

Niin. Ongelmahan on se, että mukavuusalueelta poistuttaessa poistuu helposti myös radalta. Ts. pitää olla käsitys limiteistä, kun alkaa nostamaan vauhtia.

Kun tekee riittävästi toistoja, vaikka ihan mukavuusalueellakin, nopeus nousee huomaamatta. Otetaan esimerkiksi ah niin kovin rakastamani jarruton ajoharjoittelu. Ilman jarruja ajaessa on helppo säädellä mutkaan tulonopeutta. Jarrutettaessa tulee helposti jarruttaneeksi liikaa, jolloin ei saa useita samanlaisia, kontrolloituja toistoja. Kun ajaa mutkaan jarruitta vaikkapa 80km/h, ja huomaa, että sehän meni leikiten, voi seuraavalla kerralla tulla vaikka 85km/h ja huomata että oho, sehän menisi vieläkin paljon kovempaa.

Niin se nopeus pikkuhiljaa kasvaa.

Suosittelen tätä ilman jarruja ajamista.

Kemora tuntui hankalalta radalta aluksi, ja kierrosajat oli siellä 1.29 paikkeilla.

3 ratasettiä tuli ajettua ilman jarruja, ja kierrosaika laski 1.19 paikkeille.

Edellämainitulla tavalla kun reenaa, niin sitä vauhtia tulee huomaamatta lisää.

Eihän Kemoralla tarvia muutenkaan paljoa jarrutella

 

[vetomies]

Suosittelen tätä ilman jarruja ajamista.

Kemora tuntui hankalalta radalta aluksi, ja kierrosajat oli siellä 1.29 paikkeilla.

3 ratasettiä tuli ajettua ilman jarruja, ja kierrosaika laski 1.19 paikkeille.

Edellämainitulla tavalla kun reenaa, niin sitä vauhtia tulee huomaamatta lisää.

Eihän Kemoralla tarvia muutenkaan paljoa jarrutella  

Sanokaa mitä sanotte, mutta kokemuksen mukaan ainakin paluusuoran päässä kannattaa hiukan himmailla..

 

[Zeipii]

Kovasti suosittelen mielikuvaharjoittelua. Twist of the wrist kirjat talveksi luettavaksi, niin antavat kivasti ajatuksen juurta, josta lähteä parantamaan. Itse treenasin kesällä mielikuvaharjoittelulla, nappasin kellon käyntiin ja lähdin mielessäni ajamaan rataa. Sekunnin tai parin heitolla omiin kierrosaikoihin pystyin mielikuvaharjoituksissani radan ajamaan.

Toinen hyvä vinkki on, että älä treenaa väsyneenä. Jos keskittymiskyky herpaantuu, niin on parasta poistua radalta ja huilata hetki.

Omat aikani esim. motoparkissa paranivat 1.39 -> 1.33 tänä kesänä, vaikka en koko radalla käynyt kuin pari kertaa kesän aikana. Kalustokin oli kesäkuun seisokin jälkeen heinäkuusta elokuun puoleen väliin paskana.. Ajopäiviä kertyi reilu kymmenen, eli ei mielestäni paljoa. Silti ajat ja ajotaidot karttuivat ihan kivasti. Eli omalta osaltani voin sanoa, että mielikuvaharjoittelusta oli suuri hyöty. Samanlailla suuri hyöty oli kokeneempien kuskien kanssa keskustelemisesta ja heidän perässä ajamisesta. Ja mukavuusrajoilla mentiin

 

[jaulis]

Suosittelen tätä ilman jarruja ajamista.

Kemora tuntui hankalalta radalta aluksi, ja kierrosajat oli siellä 1.29 paikkeilla.

3 ratasettiä tuli ajettua ilman jarruja, ja kierrosaika laski 1.19 paikkeille.

Edellämainitulla tavalla kun reenaa, niin sitä vauhtia tulee huomaamatta lisää.

Eihän Kemoralla tarvia muutenkaan paljoa jarrutella  

Sanokaa mitä sanotte, mutta kokemuksen mukaan ainakin paluusuoran päässä kannattaa hiukan himmailla..

Miten niin... Paljon parempi vaan ajaa hieman liian kovaa sisään ja jos ei heti siinä lähde etunen alta, niin kyllä se seuraava kaarre oikeaan sitten finalisoi.  

 

[Birke]

Kyllä siinä mutkassa on helposti "kahvilla"  

Ei kyllä itsellä ainakin on vahvana ajatuksena tulevanakin kesänä ajaa harkitusti ja omaa osaamista kuullostellen. Sitä mukaa, kun varmuus ja taidot kehittyvät, voi kasvattaa vauhtia. Tahtoo kostautua, kun yrittää kehittyä Rossiksi liian nopeasti. Toiset oppii nopeammin kuin toiset, mutta kun tiedostaa omat rajansa niin avot.

 

[scuuba]

Ensimmäinen ratapäivä Ahvenistolla tuli ajettua pelkästään mukavuusalueen ulkopuolella, koko ajan tuli jotain uutta huomioitavaa ja nopeutta oli muutamaan otteeseen aivan liikaa taitoihin nähden. Kemorassa vauhti pysyi maltillisena, mutta jo esimerkiksi mutkassa oleva jarrutusjälki joka johti suoraan hiekalle, vaikeutti ajamista kun katse olisi mieluummin seurannut tuota viivaa kuin kääntynyt katsomaan kauas mutkan suuntaan. Tämmöiset asiat ei taida enää pidempään ajanutta häiritä.

Viime kesänä vauhdin edelleen kasvaessa (keskiryhmän-nopean rajamailla) huomasin taas kerran että "jotain mättää" koska en tahtonu osuu mutkaan sillä ajolinjalla mitä halusin. Ja huomasin että se johtu siitä että jarruttaessa katsoin eteenpäin, jolloin katsoin mutkaan liian myöhään. Ja mitä kovempaa ajo, sitä enemmän oli myöhässä.
Joten opettelin katseenkäytön uusiks silleen, että suoralla kiihdyttäessä katson jarrumerkkiin, kun alotan jarruttamisen siirrän katseen apeksiin, kun taitan mopon mutkaan siirrän katseen ulostuloon/avaukseen, ja kun mopo on apeksissa siirrän katseen suoralle.
Ei tullu enää mutkat silmille.

Olispa vaan niin luonteeltaan niin zen, että pystyisi ajamaan hissukseen muiden vauhdista välittämättä omalla mukavuusalueellaan rauhassa kehittyen. Vaan kun en ole, niin ensi kesän ratateemana mulla onkin itsehillintä. Aion olla .orgin ratapäivien hitain kuski siihen saakka, kun ohitettavaksi tuleminen tai letkan vetäminen perässä ei kiristä enää pipoa

Alotteliat voi jakaa raakasti kolmeen ryhmään:
Ne joilla on oikea asenne alusta alkaen.
Ne jotka oppii joko oman tai toisen kokemuksen kautta, ja muuttavat asennettaan.
Ne jotka lipsahduksista ja kaadoista huolimatta jatkavat samalla asenteella.
Siitä sit vaan valitsemaan...  

 

[Jycce12R]

Viime kesänä vauhdin edelleen kasvaessa (keskiryhmän-nopean rajamailla) huomasin taas kerran että "jotain mättää" koska en tahtonu osuu mutkaan sillä ajolinjalla mitä halusin. Ja huomasin että se johtu siitä että jarruttaessa katsoin eteenpäin, jolloin katsoin mutkaan liian myöhään. Ja mitä kovempaa ajo, sitä enemmän oli myöhässä.
Joten opettelin katseenkäytön uusiks silleen, että suoralla kiihdyttäessä katson jarrumerkkiin, kun alotan jarruttamisen siirrän katseen apeksiin, kun taitan mopon mutkaan siirrän katseen ulostuloon/avaukseen, ja kun mopo on apeksissa siirrän katseen suoralle.
Ei tullu enää mutkat silmille.

Ja kun saat sitä vauhtia lopulta, niin huomaat että tulet liian aikaisin sisään mutkaan ja ulostulo alkaa menemään leveäksi. Syy: siirrät katseen liian aikaisin sisämutkaan. Aiemmin teit aivan oikein, mutta et ilmeisesti tiennyt mitä siinä jarrutuksen aikana katsoa. Seuraava piste jarrutuksen aloituspisteen jälkeen on sisäänkääntö piste. Katso siihen jarrutuksen aikana ja pyörä ei lähde "hiipimään" sisämutkaan liian aikaisin. Kun tulet sisäänkääntöpisteeseen, siirrä katse apexiin, siitä ulostulomerkkiin jne.

Mutkaanhan voi tulla joko myöhään tai aikaisin, lujaa tai hitaasti. Kun tullaan aikaisin sisään, tullaan yleensä myös lujaa, mutta ulos tullaan hitaasti. Sille ei vain voi mitään. Myöhemmin ja hitaammin sisään (pelottavampaa, koska tuntuu ettei rata riitä ja myöhästyy), mutta paljon kovempaa ulos, ilman leveäksi menemisen riskiä ja koko seuraava suora kovempaa. Tästä kello tykkää  

.

 

[JP_445]

Mitä joitakin kuskeja on seurannut tässä vuosien varrella niin tuo myöhään sisään on yleisempi kui liian aikaisin sisään... Mutkissa saa huoletta mennä sisäovesta kun toiset hakevat linjaa siltä ulko-ovelta. On hirmu ratkaisevaa oppia ja uskaltaa jarruttaa tarpeeksi myöhään ja riittävän pitkälle mutkaan sisään. Jää se turha rullailu pois. Tuossa jarruitta ajossa on vain yksi huono puoli. Oppii rullailemaan mutkissa kun pitäisi mennä sisään jarrulla ja heti kaasulla pois sieltä. Joo kyllähän Kemoralla joutuu jarrua käyttämään, mutta ei se sentään ole kuin Botnian kaasua jarrua malli.

 

[Kapa]

En ole mikään kokenut mutta huomasin muutama kesäsitten, ja en tiedä onko silloin vauhtia liikaa kurviin jos ulkoa sisältä ulos tullessa on jarruttanut niin paljon kun ehtii jarrut auki mutkaan ja etupään hieman sukeltaessa tasannut kaasulla kuitenkaan perää irrottamatta. Näin ollen mutkat alkoi mennä lujaa mutta kantista kanttii ja alkoi pelottaa jos joku tulee rinnalle.

Tälläisessä tilanteessa kun linjan vaihtaminen tuntuu itsestä jo melko lailla mahdottomalta enkä tiedä onko tuo mopolla nopein tapa mutta mikroautoillessa se toimi kohtuuhyvin. Mutta muutaman kerran huomasin leikkaavani suoran päässä ohittavan ajolinjalle ja siitä tullut hapettomuutta kypärän sisälle.Teho antoi suorilla nopeammille tilaa.

Uudemmalla pyörälläni ainoan kerran viimekesänä ajaessani tilanne oli toinen lisääntyneen tehon takia joutui seisomaan jarruilla joka mutkaan ja perä meinasi karata aina enemmän avatessa.Ja rytmin löytäminen oli selkeästi vaikeampaa ja huomasi hyvin pian jännittävänsä jarrrukättä . Mutta kivaa oli kun muistaa ajella omaa varmaa ajoa ja väsyneenä en ole enää lähtenyt rajalla kokeilemaan kun alkanut tuntua et muuttuu matkustajaks.
Se aurinko paistaa joka reissun jälkeen kyl paljon kirkkaammiin

.

 

[Cterror]

Mikähän siinä on kun mä ajan aina mukavuus alueella radalla  

Silloinkin kun hetkellisesti ei olla pysytty radalla on epoxihartsin tuttu käry siirtänyt huonot muistot unholaan ja mukavuusalue on palannut mieleen  

No totta puhuen oli mulla oikeaakin kommentoitavaa ja vähän samaa kuin viimeisillä kirjoituksissaan.

Jarruton harjoittelu tulee aikanaan johtamaan kaatoihin. Perustelen:

a) Opit väärät ajolinjat, väärät kaasunheivauspaikat ja väärät kallistuskulmat
b) Ajotekniikka hioutuu vääräksi

a*) Joku on jo tässä ketjussa sivunnut itse asiaa. Eli radan oppiminen ja opitun soveltaminen omaan ajoon on perusedellytys sille että vauhtia voidaan nostaa. Jos et opettele oikeita jarrutuspaikkoja ja oikeita mutkaan sisäänmenokohtia, sekä oikeita vaihteita jokaiselle radan kohdalle joudut opettelemaan käytännössä uudestaan koko radan. Tämä on melkoista renkaan tuhlausta. Edelleen tehokkain keino opetella rata on keskustella kokeneempien kanssa siitä mikä vaihde pitää olla päällä milläkin kohdalla ja sitten ajaa sen mukaisesti. Käytännössä et saa eikä sinun pidä alkaa väkisin runttaamaan lisää vauhtia kierrokseen mikäli joudut arvailemaan mikä vaihde on päällä, tai että missä kohtaa seuraavaan mutkaan taitetaan. Veikkaan että nopeimmat jannut voisivat ajaa radat silmät sidottuna ja saattasivat jopa pysyä pitkän aikaa tien puolella. Radan, sen profiilin ja pyörän käytöksen radan jokaisella kohdalla pitää olla ns. selkäytimessä.... muuten olet kusessa ja pihalla. Hauskinta on että kun olet pihalla pääset isoon ääneen ihmettelemään et mitä nyt tapahtui. Et tiedä miksi kippasit, koska et tiedä mitä teit väärin silloin kun kippasit. Paha siinä on alkaa veikkailla uusia takaiskarin säätöjä kun vika saattoi olla missä tahansa.

b*) Ajotekniikan hioutuminen vääräksi onkin paljon pahempi vika kuin tuo radan tuntemattomuus. Tätäkin asiaa tässä ketjussa hiukan sivuttiin mutta koetan kirjoittaa niin että se ymmärretään oikein.
Jarruttomalla ajolla tavoitellaan pyöreitä, mukavia ja helpontuntuisia ajolinjoja joka tuudittaa kuljettajan väärään turvallisuudentunteeseen. Mutkavauhti alkaa nousta väärässä paikassa kun et ota jarrulla vauhtia pois ennen kurvia. Moottoripyörä ei ole auto, joten paras, turvallisin ja nopein ajolinja ei todellakaan ole pallonmuotoinen laaja kurvaus apexin leikaten, vaan paras, turvallisin ja nopein tapa ohittaa mutka on jokaiselle eri tyyppiselle mutkalle erilainen.
Pyöreänä ja laakana ajettu mutka ei sovellu kunnolla kuin hitaisiin mutkiin (ja tietysti niihin joissa ei ole muita vaihtoehtoja kuten vaikka Kemoran Caruselli). Kaikissa muissa mutkissa tapahtuu seuraavaa ajettaessa liian "mukavasti":

Moottoripyörän kallistuskulma ylittää renkaiden pitokyvyn!!

Tämä tapahtuu vauhdin lisääntyessä täysin siitä riippumatta millainen hi-po alusta ja track-dot-only gummit pyörässä on. Ennemmin tai myöhemmin pallona ajo muuttuu pallona radan varressa pyörimiseksi. Katupyörällä ja katurenkailla tämä tietysti tulee nopeammin vastaan. Hälyytyskellojen on syytä soida T O D E L L A kovaa mikäli sporttipyörässä ottaa joku paikka (pl vakiotappien hero-blobsit) maahan! Se ei ota maahan jos osaat ajaa mutkat oikein.
Nopein tapa kääntää moottoripyörä on se paljon hymyilyttänyt "vasta-ohjaus". Mikä hauskinta voit kääntää mutkaan paljon myöhemmin sisään mikäli et vain roiku tangossa kauhusta kankeana pyörä lintallaan, vaan repäiset tangosta vastapalloon niin maan vitusti että tuntuu. Silloin tapahtuu samanaikaisesti kaksi erittäin hyvää asiaa...
1. moottoripyörä reagoi äkilliseen ohjausliikeeseen muuttamalla kulkusuuntaa nopeasti. Ennen kuin se on edes kunnolla kallistunut!!
2. Oikea kallistuskulma saavutetaan nopeasti ja moottoripyörä ohjautuu mutkan suuntaan nopeammin... ja siten siis käyttää huomattavasti paljon vähemmän renkaan pitopintaa tehdäkseen samalla tiukkuudella olevan mutkan kuin pyöreästi valuutettaessa.

Jos olet opetellut väärät jarrupaikat, väärän ajotavan ja olet "mukavuusalueella" olet suuressa vaarassa jäädä junan alle

 

[PoS]

Ihan asiaa yllä, mutta mun mielestä, jos ei ole käsitystä siitä, mihin itse pystyy, saati mihin pyörä pystyy, on syytä hakea vähän tuntumaa ajamiseen pyöreällä ja pehmeällä ajolla.

Mä nyt puhun katukuljettajien näkökulmasta perustuen siihen, mitä olen jokusta opastanut ja heitä havainnoinut.

Jos pystymetsästä heitetään kuski hämmästelemään esimerkiksi trail brakingia, oikean vaihteen ja koko radan käyttöä, pölisee aivan varmasti. Tämä siksi, koska ajamisen perusvarmuus ja rutiini puuttuu ja lisäksi otetaan päätä vaivaamaan uusia huomioonotettavia asioita. Kuten aiemmin sanoin, lahjakkuuksia toki löytyy, mutta tosi harvassa ovat.

Sitten kun aletaan ajamaan kovempaa, pitää tietenkin ajamistaan ja linjoja muuttaa nopeuteen soveltuvaksi.

EDIT: Niin tosiaan, oikeesti nopeasta ajosta toki en tiedä sit mitään. Saattaahan se olla, että kun munkin ajoista häviää sekunteja niin alan telomaan itseäni.

 

[Cterror]

Ihan asiaa yllä, mutta mun mielestä, jos ei ole käsitystä siitä, mihin itse pystyy, saati mihin pyörä pystyy, on syytä hakea vähän tuntumaa ajamiseen pyöreällä ja pehmeällä ajolla.

Mä nyt puhun katukuljettajien näkökulmasta perustuen siihen, mitä olen jokusta opastanut ja heitä havainnoinut.

Jos pystymetsästä heitetään kuski hämmästelemään esimerkiksi trail brakingia, oikean vaihteen ja koko radan käyttöä, pölisee aivan varmasti. Tämä siksi, koska ajamisen perusvarmuus ja rutiini puuttuu ja lisäksi otetaan päätä vaivaamaan uusia huomioonotettavia asioita. Kuten aiemmin sanoin, lahjakkuuksia toki löytyy, mutta tosi harvassa ovat.

Sitten kun aletaan ajamaan kovempaa, pitää tietenkin ajamistaan ja linjoja muuttaa nopeuteen soveltuvaksi.

EDIT: Niin tosiaan, oikeesti nopeasta ajosta toki en tiedä sit mitään. Saattaahan se olla, että kun munkin ajoista häviää sekunteja niin alan telomaan itseäni.

Jes, olet oikeassa. Ensikosketus on parempi ottaa järki kädessä ja hitaasti.

Oma opettaja, ikäänkuin personal-trainer niinkuin on muodikasta puhua, on paras tapa lisätä nopeutta ... ratakielellä Jänis

 

[KariFi]

Oma opettaja, ikäänkuin personal-trainer niinkuin on muodikasta puhua, on paras tapa lisätä nopeutta ... ratakielellä Jänis

Juuri näin. Org!in ratapäivillä äännetään usein myös "jens"

 

[AnDy]

Joo, mielenkiintoisia kommentteja nämä jarruttoman ajon mahdolliset haitat pidemmällä tähtäimellä. Tavallaan voin allekirjoittaa tätä jossain määrin. Omassa ajossa on vielä runsaasti rullailua ja jarrua pitäisi käyttää aggressiivisemmin. Tästä on selvänä merkkinä se, etten olen vaihtanut R6R:ään jarrupaloja kahteen kauteen.

Vauhti on kuitenkin kehittynyt ihan mukavasti, kemoralla mennään 1.17, botnialla 1.18 ja Alastarossa 1.30. Kiristämisen varaa kuitenkin löytyy vielä jarruista.

//Andy

 

[Cterror]

Joo, mielenkiintoisia kommentteja nämä jarruttoman ajon mahdolliset haitat pidemmällä tähtäimellä. Tavallaan voin allekirjoittaa tätä jossain määrin. Omassa ajossa on vielä runsaasti rullailua ja jarrua pitäisi käyttää aggressiivisemmin. Tästä on selvänä merkkinä se, etten olen vaihtanut R6R:ään jarrupaloja kahteen kauteen.

Vauhti on kuitenkin kehittynyt ihan mukavasti, kemoralla mennään 1.17, botnialla 1.18 ja Alastarossa 1.30. Kiristämisen varaa kuitenkin löytyy vielä jarruista.

//Andy

Eikös täällä vähän vannota Keith Coden nimeen.... Herra taitaa jossain ihan lukemattomien ohjeiden alussa sanoa että Moottoripyörällä ajetaan radalla joko kiihdyttäen tai jarruttaen. Muita asentoja ei rata-ajossa ole. Kiihdytys tai jarrutus. Tasakaasu on motaria varten.
Jarrutus se on tietty moottorijarrutuskin, mutta jousitusteknisesti vähän väärän tyyppinen. Raskas ja vittumainen kääntää mutkaan ja avaus menee leveäksi kun keulan rebound pomppua ei ole - ie. keula on pitkänä jo kurviin mentäessä kun sen pitäisi olla kasassa helpottamassa kääntymistä ja nousta jotta kulkusuunta muuttuisi keskellä kurvia edullisemmaksi ulostuloon.
Kaikki muuten jarruttavat eri tavalla ja myöskin eri kohdissa. Joku jarruttaa heti todella voimakkaasti, toinen kokee mielekkäämmäksi aloittaa jarrutus aiemmin ja jarruttaa sitten syvälle mutkaan hieman pehmeämmin. Tästä tulee se paljon puhuttu "kuljettajan mukaan säädetty pyörä" fraasi jota kilpamopoilussa viljellään. Keulan jouset ja takapään rebound määräytyvät myös isolta osaltaan tämän ajotapaeron mukaan. Ehkä jopa joissain rajoissa suuremmalta osaltaan tämän kuin kuskin absoluutin painon mukaan. Aika hintelätkin kaverit paukuttaa keulaa pohjaan jos jarrutus on mallia täysiä päin betoniseinää. Sillä kumpaa nyt haluaa käyttää ei ehkä ole mitään väliä, kunhan tekee sitten sen aina samalla tavalla tai alusta on täysin väärän tyyppinen. Tasaisuus on valttia ja helpottaa myös mein mekaanikkojen hommaa säädeltäessä.

Salaisuus nopeampaan kierrosaikaan on Tipi Hietasen mukaan "No jarruta myöhemmin ja avaa aikaisemmin". Helppoa kun meinaa jo valmiiksi tulla pyörä niskan kautta ympäri jarruissa ja takanen soutaa avauksessa ku Ron Jeremy PornoOscarin 09 voittajaa.

Ja Hakin pysyväisohje on: Lopettakaa se pyörien ja säätöjen nysvääminen ja ajakaa ajakaa. Tää on mun mielestä paras ohje. Mikään ei korvaa niitä radalla ja muuallakin pyörän päällä vietettyjä kilsoja.

 

[-Hanski-]

Moro

Tulihan tästäkin vääntöä, aluksi jo pelkäsin, että jaa ketju lyhyeksi.

Ajelen itse syvällä mukavuusvyöhykkeen sisällä ja se toki kuvastuu kellossa. Ajat paranevat verkalleen eikä jarrupaloja ole tarvinut vaihtaa kertaakaan.

Jarruitta ajo on ollut suurin virhe, johon olen lähtenyt aikoinani, sillä ajorytmi on nyt täysin väärä radalle ja jarrutus on opeteltava tässä hissukseen kokonaan uudestaan. Ellei mutkaan tarvitse jarruttaa, on tullut paikalle yksiselitteisesti liian hiljaa tai höllännyt kaasun liian varhain ja laskettelee sisään. Noin voi ajella ratapäivämittakaavassa "nopeasti", muttei touhulla liene mitään kosketuspintaa nopean rata-ajon kanssa kilvanajosta puhumattakaan.

Pari kertaa olen jopa maalannut numeron pyörään ja silti ajelen vain samalla tavalla, lienee ajanhukkaa moinen, kivaa kuitenkin.

Tuo jänis (vaikkapa jens) on ollut hyvä apu monessa mielessä. Paras sparraaja oli kerran kisapiikki Kemoralla. Suorilla oli helppo kuroa kaula kiinni, mutta mutkissa piti vain ihmetellä kaarrenopeuksia, jotka ovat piikeillä varsin kilpailukykyisiä. Siinä peesatessa parani aika huomaamatta jonkin verran ajamatta suoria edes täysillä. Itseasiassa minulle suorat ovat niitä kohtia, joissa poistuminen mukavuusalueelta on lähinnä toteutumista, ei vanha pää pidä enää huipuista, mutkat ne kiehtoo ajamisessa.

Jarruitta ajo sopinee katu/matka/naku ym. pyörille kun radalle tullaan ajelemaan ja aikaa tappamaan. Kalustokin säästyy moisella ajotavalla. Jos tarkoituksena on ajaa kelloa vastaan tai pyrkiä keräämään muovipotteja hyllyn koristeeksi, on pakko jarruttaa ja opetella jarrutus alusta pitäen. Jarruttaa voi aluksi hissukseen, mutta oikeassa paikassa ja tiukata menoa sitten, kun taidot riittää.

Korostan siis isoa eroa "ratapäiväajon" ja "rata-ajon" välillä. Ongelma piilee tosin siinä, että omakin kokemus ratailusta on niin vaatimaton, että olisi saanut jäädä tämäkin kirjoittamatta, vaan menköön.

Tavoitteena poistua edes pari kertaa mukavuusalueelta ensi kaudella, kun harjoituksen aiheena on riittävän aikainen ja voimakas kaasun avaus mutkasta ulos tultaessa ja vauhdin ylläpito niin pitkälle mutkaan sisään, että jarruakin tarvitaan sekä suorien veto kerrankin ihan täysillä.....edes joskus.

Ratakuumeterkuin

Hanski

 

[Cterror]

Hmm... pitäisköhän ostaa oma pyörä  

Ei pitäisi kommentoida näitä ratatopicceja kun polttelee... ihan ... vähän...  

 

[PoS]

Korostan siis isoa eroa "ratapäiväajon" ja "rata-ajon" välillä.

NIMENOMAAN! Mun mielestä tässä on selkeästi kyse ihan perus ratapäiväajelusta, ei mistää kisaan tähtäävästä treenaamisesta. Aloittaja varmaan korjaa, jos olen väärässä

 

[KariFi]

Mitä topicin varsinaiseen aiheeseen tulee, oma ajon sijaintiin mukavuus- tai epämukavuusalueilla vaikuttaa eniten se rata millä ajetaan. Ahvenistolla selkeästi varmalla puolella, muualla voi sitten vähän yrittää ylittääkin itseään aina kun siihen tuntuu kuntoa ja keskittymiskykyä piisaavan.

 

[lunastar]

Eikö ratapäivillä (lähinnä puhutaan nyt .orgin ratapäivistä) olekaan siis tarkoitus opetelle ajamaan radalla vaan tarkoitus opetella vain mutka-ajoa, sillä tähtäimellä, että pärjää kadulla paremmin? Tämäkin toki vähän ihmisestä kiinni mitä ratapäiviltä haluaa, mutta muistan vaan omasta kokemusta, että tuli petyttyä aika huolella kun meni opettelemaan nimenomaan rata-ajoa ja opetuskin olikin sitä katuajoon tähtäävää pyöreiden ajolinjojen jarruttoman ajon opettelua (noin pähkinän kuoressa)...

(en siis tarkoita etteikö .orgin tarjoama koulutus olisi äärimmäisen hyvää ja hyödyllistä. omat ennakkokäsitykset olivat vain täysin väärät .orgin koulutusryhmiin osallistuttaessa, kun hommaa viime keväänä aloitteli).

E: Niin ja aloittajan kysymykseen eli pyrin pääsemään hieman pois sieltä mukavuusalueelta, jotta vauhdit kasvaisi ja oppii enemmän. Siinä seurauksena on snadeja poistumisia ajoradalta, mutta se nyt kuuluu asiaan. Tai noh, itse olen sen asenteen ottanut asiaa niin ei niin harmita paljoa, kun se poistuminen tapahtuu