• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Ajatko radalla mukavuusalueella?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jane
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
snadeja poistumisia ajoradalta
Muistan myös yhden ei-niin-snadin, jonka syy löytyy yhdistelmästä puutteita seuraavalla akselilla: maltti-omien taitojen tunteminen-pyörän käytöksen tunteminen.
Ja se olis ollu äärimmäisen hyvä opettavainen kokemus, jos siitä jotain muistaisi. Mutta jos noita asioita ei opettele eikä opettele tuntemaan pyörää tai omia taitoja, niin ei sitä pääse kehittymään. Ja jotta oppii niin pitää uskaltautua alueille, joita ei vielä tunne. Ja joskus se kipukynnys ylittyy omia taitoja etsiessä ja sitten niitä kaatumisia sattuu - se nyt vain kuuluu asiaan.
 
sanoi:
Eikö ratapäivillä (lähinnä puhutaan nyt .orgin ratapäivistä) olekaan siis tarkoitus opetelle ajamaan radalla vaan tarkoitus opetella vain mutka-ajoa, sillä tähtäimellä, että pärjää kadulla paremmin?
Toi koulutusryhmän setti on suunniteltu niille, joilla ei ole mainittavasti aiempaa rataharjoittelukokemusta. Suoraan kadulta tulevilla kuskeilla näkee varsin kirjavia versioita perusasioista, vaikka asiat noin varikolla juteltuna ehkä tiedetäänkin. Todellisuus näkyy sitten radalla kun porukka pääsee ottamaan mittaa kunnon mutkista omin päin.

Kurssin tavoite on siis laittaa ajotekniikan perusta kuntoon. Tämä osa on kaikille yhteistä, ajaa sitten kadulla tai radalla. Sitten kun treenaaminen jatkuu ja menee pidemmälle kuin mitä kadulla voi soveltaa, ollaan mun terminologiassa harjoittelemassa rata-ajoa. Mutta silloinkin ne samat perusasiat ovat mukana, tarpeen mukaan ehkä hieman hienosäädettynä.

Eli vastaus tohon sun kysymykseen: meidän koulutussetin tarkoitus on parantaa ajotekniikkaa. Siinä ei oteta niinkään kantaa siihen, soveltaako asioita kadulla vai radalla. Kyseessä ei siis ole erityisesti katu- tai rata-ajokurssi. Puhtaasti katuajoa varten suunniteltu kurssi olisi sisällöltään erilainen, ja puhtaasti rata-ajokurssilla olisi sellaisia lähtötasovaatimuksia, ettei pelkän katuajokokemuksen pohjalta olisi mukaan asiaa.

Moottoripyöräily tuskin on mitenkään eri asia muihin taitoa vaativiin lajeihin verrattuna. Homma alkaa perusteista ja siitä sitten edetään kun vaan treenataan. Ylemmälle tasolle, eli mun terminologiassa suoraan rata-ajoon, ei noin vain hypätä ellei ihan ihmelapsi satu kohdalle. Niitäkin on, mutta naamasta sitä ei erota.
 
^ Eli .orgin koulutusryhmät antavat valmiudet parempaan ajoon niin kadulla kuin radalla. Se mihin perustaitoja haluaa kehittää on sitten itsestä kiinni. Näin hieman ajattelinkin. Piti vain varmistella ja leikkiä tyhmää, ettei jää vääriä käsityksiä asioista
smile_org.gif
(miten niin turhan hyvässä muistissa oma moka ja sen takia aina pitää vähän tarkennella asioita "turhaan" ettei nyt muut samaa mokaa tee turhaan ja missaile hyviä pointteja turhautuessan niinkuin joku hetimullekaikkitässänytolenkaikkeinparasnopeinjavaikkamitäturhaa -ihminen saattoi tehdä
biggrin.gif
)
 
snadeja poistumisia ajoradalta
Muistan myös yhden ei-niin-snadin, jonka syy löytyy yhdistelmästä puutteita seuraavalla akselilla: maltti-omien taitojen tunteminen-pyörän käytöksen tunteminen.
Ja se olis ollu äärimmäisen hyvä opettavainen kokemus, jos siitä jotain muistaisi. Mutta jos noita asioita ei opettele eikä opettele tuntemaan pyörää tai omia taitoja, niin ei sitä pääse kehittymään. Ja jotta oppii niin pitää uskaltautua alueille, joita ei vielä tunne. Ja joskus se kipukynnys ylittyy omia taitoja etsiessä ja sitten niitä kaatumisia sattuu -  se nyt vain kuuluu asiaan.
Niin. Sinulle sanottiin pitkin kesää monelta taholta, että vedät ihan limitillä. Siitähän se tulisi jo persiiseen jäädä se tuntuma, miltä rajalla ajaminen tuntuu, miltä tuntuu, kun esim. etu- tai takapää luistaa. Eli pidon rajan selvittämiseksi ja sen ylittämisen tunteakseen ei tarvitse keräillä katteenpalasia.

Lisäksi, jos ajaa koko ajan omien kykyjensä äärirajoilla, on vaikeaa oppia uusia asioita, joita sinullakin, vaikka minua lahjakkaampi tuossa touhussa selvästi oletkin, on vielä paljon ihan teknisen suorittamisen tasolla opittavana.
 
Niin. Sinulle sanottiin pitkin kesää monelta taholta, että vedät ihan limitillä. Siitähän se tulisi jo persiiseen jäädä se tuntuma, miltä rajalla ajaminen tuntuu, miltä tuntuu, kun esim. etu- tai takapää luistaa. Eli pidon rajan selvittämiseksi ja sen ylittämisen tunteakseen ei tarvitse keräillä katteenpalasia.

Lisäksi, jos ajaa koko ajan omien kykyjensä äärirajoilla, on vaikeaa oppia uusia asioita, joita sinullakin, vaikka minua lahjakkaampi tuossa touhussa selvästi oletkin, on vielä paljon ihan teknisen suorittamisen tasolla opittavana.
Aivan varmasti vielä teknisen suorittamisen tasolla järkyttävän paljon opittavaa. En koe, että millään tasolla sitä oikeasti osaisi ajaa. Kunhan ihmettelee wtf tämäkin touhu on. Baby steps. Nöyrästi eteenpäin hyviä vinkkejä kuunnellen ja tuon kun vain vielä muistaisi ja malttaisi, niin ehkä mustakin oikea kuski vielä joku päivä tulee
smile_org.gif


Viime kesä menikin pitkälti vain ajoasennun opettelussa ja vasta loppukesästä oli aika nostaa vauhtia. Siinä vaiheessa vauhdin nosto tulikin sitten varmaan turhan reippaana yrityksenä, kun eipä siitä pyörän tuntumasta ollut vielä mitään käsitystä, kun ajo oli ollut vain sitä perusajoa ajoasentoa opetellen.
 
Viime kesä menikin pitkälti vain ajoasennun opettelussa ja vasta loppukesästä oli aika nostaa vauhtia. Siinä vaiheessa vauhdin nosto tulikin sitten varmaan turhan reippaana yrityksenä, kun eipä siitä pyörän tuntumasta ollut vielä mitään käsitystä, kun ajo oli ollut vain sitä perusajoa ajoasentoa opetellen.
Jos alottelija pyrkii ajamaan kovempaa ihan vaan kaasua lisäämällä ja ajamalla kovempaa, niin aivan varmasti sattuu ja tapahtuu enemmän ylilyöntejä.
Jos taas alottelija ymmärtää että nopeus lisääntyy "itsestään"; jos ja kun keskittyy vain parantamaan eri ajamisen osa-alueita, niin sillon ylilyönnit vähenee minimiin.

Eli minun(kin?) neuvo sinulle olisi, että palaa tuohon jälkimmäiseen, niin pysyy mopo ja kuski ehjänä, ja vauhti nousee silti. Se vauhdin nousuhan sinulla on se tavoite. Ei mopon ja itsensä rikkominen sitä vauhtia nostamalla.
Ja jos ajattelee haasteellisuuden kannalta, niin yhtä limitillä pää on silloin kun ajaa sillä limitillä mihin pää kykenee.

Jos taas pää joutuu limitille sen takia että yksinkertaisesti vääntää vaan lisää kaasua, niin sanoisin jopa että siinä kehitys hidastuu alottelijalla. Ja koska kehitys hidastuu, niin alottelija vääntää hetimullenyt-vitutuksissaan vielä enemmän kaasua kuvitellen että sillä saa lisää vauhtia, ja lopputuloksena on kaato.

Eli siinä suhteessa hidas/keskirymänkuski vs nopeenryhmän/kisakuskin tavat kehittyy mahdollisimman nopeasti eroaa aivan täysin.
 
Viime kesänä vauhdin edelleen kasvaessa (keskiryhmän-nopean rajamailla) huomasin taas kerran että "jotain mättää" koska en tahtonu osuu mutkaan sillä ajolinjalla mitä halusin. Ja huomasin että se johtu siitä että jarruttaessa katsoin eteenpäin, jolloin katsoin mutkaan liian myöhään. Ja mitä kovempaa ajo, sitä enemmän oli myöhässä.
Joten opettelin katseenkäytön uusiks silleen, että suoralla kiihdyttäessä katson jarrumerkkiin, kun alotan jarruttamisen siirrän katseen apeksiin, kun taitan mopon mutkaan siirrän katseen ulostuloon/avaukseen, ja kun mopo on apeksissa siirrän katseen suoralle.
Ei tullu enää mutkat silmille.
Ja kun saat sitä vauhtia lopulta, niin huomaat että tulet liian aikaisin sisään mutkaan ja ulostulo alkaa menemään leveäksi. Syy: siirrät katseen liian aikaisin sisämutkaan. Aiemmin teit aivan oikein, mutta et ilmeisesti tiennyt mitä siinä jarrutuksen aikana katsoa. Seuraava piste jarrutuksen aloituspisteen jälkeen on sisäänkääntö piste. Katso siihen jarrutuksen aikana ja pyörä ei lähde "hiipimään" sisämutkaan liian aikaisin. Kun tulet sisäänkääntöpisteeseen, siirrä katse apexiin, siitä ulostulomerkkiin jne.
Väittäisin että minulla ei ole, eikä tule, tuota ongelmaa että mopo lähtis hiipimään sinne mutkaan liian aikaisin. Ainoa paikka jossa ko ongelma minulla on/oli, on kemoran kakkosmutka. Kaikki muut mutkat/radat ajelen ruurin piirtein sillä ajolinjalla mikä minulla tällä hetkellä on tavoite.
Tuo kemoran kakkosmutkaongelma johtuu taas siitä että kun aikaisemmin (edellisellä kaudella) pää ei oo kestäny ajaa kovavauhtisia mutkia kovaa, niin ajolinja on ollut väärä ja pää ei ole sitä huomannut koska pää on vaan keskittynyt pitämään mopon radalla ts jonkinnäköstä paniikkiajoa tjsp.

Nyt sit taas kun vauhti on kasvanut, kun pää luottaa esim supercorsa-renkaisiin ihan eri tavalla kuin corsakolmosiin, niin tuo kakkosmutkan väärä ajolinja tulee edellen selkärangasta, eikä pää ole huomannut siinä mitään väärää. Ihmetellyt vain ett mikä vittu mättää...
No onneks tota racechronon dataa käpistellessä tuli ahaa-elämys, ja nyt tiedän mitä ja miten mun pitää korjata.

Mutta jospa takas "aiheeseen" mikä tais olla katseen käyttö. Eli tällä hetkellä ajelen silleen että mopo ja kroppa menee sinne missä katse oli, ja katse on jo siellä mihin pitäis sit sen pisteen jälkeen mennä, ja kolmasosa ajatuksista on jo katsettakin edellä. Tosin tuosta ajatusten edellä olemisesta, tai siitä että ei saa antaa liikaa prioriteettiä niille, tuli yksi muistutus alastaron kolmosmutkassa, jossa "unohdin" jarruttaa. Ajatuksissani ohitin jo edellä menevää seuraavalla suoralla, joten jäi jarru ja mutka kokonaan ajamatta. Havahduin ja onneks rata riitti just ja just seivaamiseen, niin et tarvinnut oikasta hiekalle.

Kaikenkaikkiaan se minne mopo loppujenlopuks menee, ei siis pelkästään ole kiinni tosta katseen käytöstä, vaan siitä miten sitä katseen antamaa infoa käyttää. Toki, jos ei tiedosta sitä, että mopo hiipii sinne mutkaan liian aikaisin, niin kaippa mopo sit menis heti sinne minne katsekkin.

Ja tosta sisäänkääntöpisteestä, niin mä käytän apeksia siihen. Eli kun mopo on tietyssä paikassa suhteessa apeksiin, niin siinä on mun sisäänkääntöpiste. Siinä on etuna se että voi koko ajan katsoa yli yhden askeleen eteenpäin. Ja silleen mä ajan kokoajan, eli katse on koko ajan yli yhden askeleen edellä. Eli mopo ei mene sinne missä katse on, vaan sinne missä katse oli.

Jos taas ajaisin silleen että katsoisin esim sisäänkääntöpisteeseeen jarrussa, niin silloin mun katse olis koko ajan alle yhden askeleen edellä. Eli sillon mopo oikestaan menis suoraan sinne minne katse sitä ohjaa.

Uskotko?  
biggrin.gif
 
Jarruton harjoittelu tulee aikanaan johtamaan kaatoihin. Perustelen:

a) Opit väärät ajolinjat, väärät kaasunheivauspaikat ja väärät kallistuskulmat
b) Ajotekniikka hioutuu vääräksi

Jos olet opetellut väärät jarrupaikat, väärän ajotavan ja olet "mukavuusalueella" olet suuressa vaarassa jäädä junan alle
smile_org.gif
No duada jos kuski on niin "tyhmä" että ei osaa hahmottaa sitä ajamisen kokonaisuutta ja sen osa-alueita erikseen, niin kyllähän se sen moponsa kaataa, ajo jarrutota harjottelua tai ei.

Se miks alottelinjan kannattaa käyttää jarrutonta harjotteluu yhtenä apuvälineenä rata-ajon opiskeluun johtuu siitä että alottelijan pää ei kykene käsittelemään sitä kaikkea mitä vaaditaan nopeeseen ajoon, eli esim: rata, ajolinja, muut radalla olijat, oman mopon palaute, kaasu, jarru, vaihteet, ajoasento, katseen käyttö, jne.

Sen jarruttoman ajon tarkotuksena on antaa aikaa niille muille asiolle, kun kuski voi jättää karrikoiden kaasun, vaihteet ja jarrun huomiotta. Silloin sitä pään kapasiteettia riittää niihin muihin asioihin. Ja sitten kun ne muut asiat on oppinut, niin lisää ajamiseen kaasun, vaihteet ja jarrun.

Toki jos koko ajan vain ja ainoastaan treenaa jarrutonta ajoa niin silloin ei tietenkään opi muuta kuin sen jarruttoman ajon.
Jälleen iso ero sinä mikä toimii alottelijalla ja mikä kisakuskilla.
Mut jos kuski on niin "tyhmä" ett kaataa kovaa ajaessaan moponsa sen takia että on treenannut myöskin joskus jarrutonta ajoa, niin en mä kyllä kovin montaa euroa pistäis sen puolesta likoon että siitä joskus tulisi über-kisakuski.
 
Jarruton harjoittelu tulee aikanaan johtamaan kaatoihin. Perustelen:

a) Opit väärät ajolinjat, väärät kaasunheivauspaikat ja väärät kallistuskulmat
b) Ajotekniikka hioutuu vääräksi

Jos olet opetellut väärät jarrupaikat, väärän ajotavan ja olet "mukavuusalueella" olet suuressa vaarassa jäädä junan alle
smile_org.gif
No duada jos kuski on niin "tyhmä" että ei osaa hahmottaa sitä ajamisen kokonaisuutta ja sen osa-alueita erikseen, niin kyllähän se sen moponsa kaataa, ajo jarrutota harjottelua tai ei.

Se miks alottelinjan kannattaa käyttää jarrutonta harjotteluu yhtenä apuvälineenä rata-ajon opiskeluun johtuu siitä että alottelijan pää ei kykene käsittelemään sitä kaikkea mitä vaaditaan nopeeseen ajoon, eli esim: rata, ajolinja, muut radalla olijat, oman mopon palaute, kaasu, jarru, vaihteet, ajoasento, katseen käyttö, jne.

Sen jarruttoman ajon tarkotuksena on antaa aikaa niille muille asiolle, kun kuski voi jättää karrikoiden kaasun, vaihteet ja jarrun huomiotta. Silloin sitä pään kapasiteettia riittää niihin muihin asioihin. Ja sitten kun ne muut asiat on oppinut, niin lisää ajamiseen kaasun, vaihteet ja jarrun.

Toki jos koko ajan vain ja ainoastaan treenaa jarrutonta ajoa niin silloin ei tietenkään opi muuta kuin sen jarruttoman ajon.
Jälleen iso ero sinä mikä toimii alottelijalla ja mikä kisakuskilla.
Mut jos kuski on niin "tyhmä" ett kaataa kovaa ajaessaan moponsa sen takia että on treenannut myöskin joskus jarrutonta ajoa, niin en mä kyllä kovin montaa euroa pistäis sen puolesta likoon että siitä joskus tulisi über-kisakuski.
Kaikki yllä on toki totta.

Mutta mutta... jokkis ja B kilpakuskeista osa kaataa pyöriään runsaasti, osa ei kaada juuri koskaan. Vauhdit, yritys ja pitkälti kalusto on sama, missä siis on vika. Alustan tms. paremmuutta on turha syyttää ainakaan ellei aika alita 1:25 alastarossa. Vakialusta menee siihen kaikissa kelvollisissa pyörissä järjellisin muutoksin. Jos tuon ajan alittaa niin kaataessaan tietää kyllä mikä meni pieleen. Rataa on varmasti tahkottu jo sen verran ja luokkakin heiluu helposti A-sarjassa.

En mä nyt oikein edelleenkään allekirjoita tuota jarrutonta harjoittelua muuksi kuin rataan tutustumiseksi. Miksi sinne pitäisi mennä tutustumaan kun tarkoitus on parantaa ajoa. Huolimatta tiukasta oppositiosta sanon kuitenkin että kannattaisi tehdä asiat juuri niin kuin ne pitää jatkossakin tehdä. Sen muutaman kerran tutustumisen jälkeen siis.

Jarruttamattomuutta tai kaasun pohjassapitoa kannattaa sitten treenata niihin mutkiin missä muut jättävät ja itse heivaat ja sitä sitten vasta joskus kun muualta ei aikaa tunnu saavan pois (bussipysäkki, alastaro nopeat, kemoran katsomosuoran pääty tms daredevil paikat)
 
Koita nyt Tero sisäistää, ettei kaikki ole missään vaiheessa hakemassa mahdollisimman hyvää kierrosaikaa. Suurin osa ratapäiville osallistuvista kuljettajista ajaa vain omaksi ilokseen, ja varsikin hitaassa ryhmässä halutaan vain saada luottamusta omaan ajamiseen katuajoa varten. Näin uskon myös tämän aiheen alottajan tekevän.

Siksi on turha tehdä ajamisesta liian monimutkaista. Perusteet on hyvä opetella yksinkertaisesti, ja kun taidot kehittyy on helppo ottaa ajamiseen uusia asioita. Opittuja asioita pitää ihan itse osata soveltaa ja muuttaa esimerkiksi ajolinjaansa tai vaikka jarrumerkkiä vauhdin mukaan. Et varmaan ensimmäisellä matematiikan tunnillakaan ratkaissut differentiaaliyhtälöitä.

Se on helvetin totta, että "väärin" ajaminen haittaa ja paljon. Mulla oli viime kesänä alla ylivertainen kalusto aiempiin vuosiin nähden, mutta koska kahdella täysin erilaisella a) pyörällä ja b) nopeudella radan kiertäminen sotki pakkaa niin pahasti, olivat kierrosajat sekuntikaupalla jäljessä omista ennätyksistä.
 
En mä nyt oikein edelleenkään allekirjoita tuota jarrutonta harjoittelua muuksi kuin rataan tutustumiseksi. Miksi sinne pitäisi mennä tutustumaan kun tarkoitus on parantaa ajoa. Huolimatta tiukasta oppositiosta sanon kuitenkin että kannattaisi tehdä asiat juuri niin kuin ne pitää jatkossakin tehdä. Sen muutaman kerran tutustumisen jälkeen siis.
On se monet kerrat nähty, että jos ~nyypi yrittää laittaa huomionsa kaikkeen yhdellä kertaa, niin mikään ei mene oikein ja päivän anniksi jää ulkopuolisin silmin katsottuna lähinnä päämäärätön sählääminen. Kun vähennetään muuttujien määrää ja keskitytään kunnolla johonkin asiaan, niin kyllä jo yhden päivän aikana saadaan jotain näkyvää aikaan. Meidän kursseilla jarrut kerätään porukalta pois juurikin sen vuoksi, että he oikeasti keskittyisivät niihin asioihin mistä on ollut puhetta, eikä mukaan sotkettaisi liikaa vauhtia ja omalta listalta vedettyjä juttuja, jotka ei oikeasti paranna eikä varsinkaan helpota ajamista siinä vaiheessa.

Mutta ei jarruton ajo tokikaan mikään itsetarkoitus ja päämäärä ole, rajansa kaikella ja välillä jotain muuta. Tiedä sitten kokeeko ihmiset tämän eri tavalla, mutta en usko, että jättäisin jarrutonta ajoa koskaan kokonaan pois, tutullakaan radalla.
 
Jutun otsikko on jotain rata-ajamisen ajomukavuuteen liittyvää? Onx? Tota... coverit tossa vaan kyselee, että vieläkö keväällä .ORG järkkäisi semmoista pösilötourinkikukkahattunynnyille sopivaa ajoharjoittelua? Siis sillee, että saa ajaa hissuksiin mukavasti? Ja vähän harjoitella vaikka tuota hilpeää Keskitysleirikierroskesää silmillä pitäen?
062802moto_prv.gif
 
Mutta mutta... jokkis ja B kilpakuskeista osa kaataa pyöriään runsaasti, osa ei kaada juuri koskaan. Vauhdit, yritys ja pitkälti kalusto on sama, missä siis on vika. Alustan tms. paremmuutta on turha syyttää ainakaan ellei aika alita 1:25 alastarossa. Vakialusta menee siihen kaikissa kelvollisissa pyörissä järjellisin muutoksin. Jos tuon ajan alittaa niin kaataessaan tietää kyllä mikä meni pieleen. Rataa on varmasti tahkottu jo sen verran ja luokkakin heiluu helposti A-sarjassa.

En mä nyt oikein edelleenkään allekirjoita tuota jarrutonta harjoittelua muuksi kuin rataan tutustumiseksi. Miksi sinne pitäisi mennä tutustumaan kun tarkoitus on parantaa ajoa. Huolimatta tiukasta oppositiosta sanon kuitenkin että kannattaisi tehdä asiat juuri niin kuin ne pitää jatkossakin tehdä. Sen muutaman kerran tutustumisen jälkeen siis.

Jarruttamattomuutta tai kaasun pohjassapitoa kannattaa sitten treenata niihin mutkiin missä muut jättävät ja itse heivaat ja sitä sitten vasta joskus kun muualta ei aikaa tunnu saavan pois (bussipysäkki, alastaro nopeat, kemoran katsomosuoran pääty tms daredevil paikat)
No duada, jos vaikka kukaan kuski ei koskan nevör evör treenais jarrutonta ajoo, niin voisin silti veikata että:"jokkis ja B kilpakuskeista osa kaataa pyöriään runsaasti, osa ei kaada juuri koskaan. Vauhdit, yritys ja pitkälti kalusto on sama, missä siis on vika."

Eli tilanne pysyis ihan aivan täysin samana vaikka poistetaan kaikkien osalta yhtälöstä se jarruton ajo kokonaan.
Missäkö sitten "vika" piilee?

Alotteliat voi jakaa raakasti kolmeen ryhmään:
Ne joilla on oikea asenne alusta alkaen.
Ne jotka oppii joko oman tai toisen kokemuksen kautta, ja muuttavat asennettaan.
Ne jotka lipsahduksista ja kaadoista huolimatta jatkavat samalla asenteella.
Sama taitaa päteä sen alokaskauden jälkeenkin.

Ajatteleppa vaikka omalle kohdelles; se asenne millä sä lähdet radalle rymisteleen ratkasee aika pitkälle, ellei jopa täysin, sen mikä on tulos, tai missä ajat ulos?
 
Alotteliat voi jakaa raakasti kolmeen ryhmään:
Ne joilla on oikea asenne alusta alkaen.
Ne jotka oppii joko oman tai toisen kokemuksen kautta, ja muuttavat asennettaan.
Ne jotka lipsahduksista ja kaadoista huolimatta jatkavat samalla asenteella.
Sama taitaa päteä sen alokaskauden jälkeenkin.

Ajatteleppa vaikka omalle kohdelles; se asenne millä sä lähdet radalle rymisteleen ratkasee aika pitkälle, ellei jopa täysin, sen mikä on tulos, tai missä ajat ulos?
Jep, toi kolmas ryhmä on se mun juttu tässä alokaskauden jälkeisessä ajassa  
thumbs-up.gif
. Pienet vastoinkäymiset eivät saa vaikuttaa asenteeseen  
mad.gif
 
Hah, tulipa pitkä flameketju
smile_org.gif
.
Toivottavasti tästä on sekä topicin aloittajalle joka varmasti hyötyy perusharjoittelusta suuresti että myös jo viime ja ed kesänä peruskäsittelyä radalla harjoitelleille jotain hyötyä ja ajattelemista.
Siksihän tänne kannattaa kirjoitella erilaisia tekniikoita ja mielipiteitä.
Kaluston vaihto kyllä sotkee pakan. Joskus tosi pahastikin eikä ajo tunnu millään lähtevän käyntiin. En ainakaan itse ole nopea oppimaan kalustoa tai rataa vaan kaikki perustuu täysin harjoitteluun ja harjoitteluun. Hitaasti opettelemisessa hyvää on se ettei kipinä katoa liian isoihin kalusto tai miehistötappioihin. On se vähän surkeaa olla kesä jalka paketissa joten sen mukaan  
smile_org.gif


Lisäksi olisi varmasti hyvä kehittää .orgin ajoharjoittelu/rataharjoittelu-pakettia eteenpäin. Ohjatuilla päivillä hidas ryhmä onkin usein hyvin siisti eikä siellä vielä kohelleta kovasti. Hitaasta keskiryhmään siirtymisessä onkin runsaasti turhaa yritystä joka usein kostautuu. PoS liikeidean poikanen? Rata-ajo 1, 2 ja 3? Voisi jopa toimia.
 
Suurin osa ratapäiville osallistuvista kuljettajista ajaa vain omaksi ilokseen, ja varsikin hitaassa ryhmässä halutaan vain saada luottamusta omaan ajamiseen katuajoa varten. Näin uskon myös tämän aiheen alottajan tekevän.
Nää..kyllä se kadulla jo osaa ajaa, se vaan haluaa oppia kanttailemaan mutkissa polvi maassa. Kyllä mää tiiän, olen nähnyt kun se silmät kiiluen paasaa tulevista ratapäivistä.
tounge.gif
 
Alotteliat voi jakaa raakasti kolmeen ryhmään:
Ne joilla on oikea asenne alusta alkaen.
Ne jotka oppii joko oman tai toisen kokemuksen kautta, ja muuttavat asennettaan.
Ne jotka lipsahduksista ja kaadoista huolimatta jatkavat samalla asenteella.
Sama taitaa päteä sen alokaskauden jälkeenkin.
Sitten on vielä se neljäs ryhmä joka ei usko kokeneempien neuvoja, vaan haluaa hakata päätään seinään insinöörimäisellä jääräpäisyydellä. Näistä tulee joskus järkiinsä ja huomaa jotain. Osa hakkaa päätään loppuun saakka.
 
Ei kannata tahallaan ajaa kovempaa kuin on mukavaa. Radalla tulee jo vahingossakin poistuttua "mukavuusalueelta" turhan usein ja mukavuusalue laajenee kyllä riittävän nopeasti ilman suurempaa yrittämistäkin.
 
Back
Ylös