Ollaan K/VR-porukalla pohdittu lajin fyysisyyttä aika paljon, mitattu, laskettukin ja muualta mittaustuloksia tarkasteltu. Näiden pohjalta ollaan tulkittu, että laji on hyvinkin fyysinen ja lajin huipulla ei yleisellä tasolla fyysisyydessään eroa monesta muusta lajista. Toki vaatimukset ovat sitten lajikohtaisia. Mutta siihen miten kuski asiaan kokee, vaikuttaa moni näkökulma.
Ensinnäkin voidaan puhua lajinomaisista fyysistä vaatimuksista, joita laji asettaa kenelle tahansa voimien ja tarvittavien liikkeiden näkökulmasta. On selvää, että vaadittavat voimat kasvavat kiihtyvyyksien ja hidastuvuuksien kasvaessa. Toisaalta vauhdin kasvaessa aikaa kaikelle tekemiselle jää vähemmän ja vastaavasti palautumisajat ovat lyhyempiä. Oman näkökulman fyysisyyteen tuo myös lämpötilat, varusteet, matkustaminen jne. Käytännössä lajissa pidemmälle mentäessä lajinomiaset fyysiset vaatimukset tulevat kovemmiksi. Sykkeet kertovat jotain, mutta nämä ovat jossain määrin hyvin yksilöllisiä ja eivät aina kulje käsi kädessä fyysisten vaatimusten kanssa, ja siten eivät ole kauhean hyvä mittari kuormitukselle. Toisaalta laktaatteja mitattaessa on nähty, että huipputasolla kuormitus on hyvinkin kovaa. Tarvittavat voimat voidaan riittävällä tarkkuudella myös laskea ja puhuvat myös lajin fyysisyyden puolesta.
Toinen puoli asiaan on sitten kuskin itsensä (ja hänen työympäristönsä) tuomat vaikutukset edelliseen. Kuinka paljon kuski on tottunut käyttämään kehoaan ylipäätään, onko tehdyt kuskin liikkeet tarkoituksenmukaisia ja lajin vaatimusten mukaisia vai ainoastaan kuskin omia tottumuksia. Taistellaanko turhaan tiettyjä voimia vastaan. Istutaanko vain satulassa ja pyörä tekee työn vai ollaanko tekemisessä aktiivisia. Nämä voivat tuoda yhtälöön muutoksia, mutta eivät sinällään poista lajin tuottamia voimia.
Kolmas puoli asiaan on mukautuminen lajin vaatimuksiin. Osa on tietenkin sitä, että jännitys hiukan katoaa ja puristamista voi olla vähemmän. Mutta yhtä lailla isossa roolissa on kehon mukautuminen lajispesifisiin vaatimuksiin. Tätä ei ehkä helposti huomaa itse, mutta keho oppii nopeasti tuottamaan voimaa tarkoituksenmukaisemmin vaadittuihin liikkeisiin ja käyttämään näin vähemmän energiaa. Pelkästään kehon tottuminen lajinomaiseen tasapainotilaan vaikuttaa siihen, että isoja lihaksia ei tarvita yhtä paljon tuottamaan voimaa tasapainon ylläpitämiseksi ja näin energian tarve vähenee merkittävästi. Lajinomainen kunto ylipäätään kehittyy ajamalla (ja mahdollisesti muilla keinoin) monella tapaa.
Tämän vuoksi kuskin kokema lajin fyysisyys voi vaihdella merkittävästi eri hetkinä. Mikäli opitaan tekemään enemmän vain vaadittavia liikkeitä ja keho mukautuu tekemään näitä tehokkaammin, laji voi tuntua kevyemmältä vauhdin kasvaessa. Toisaalta vauhdin noustessa nopeasti (kuten vaikka ajokurssilla), ja vaikka mikään muu ei samalla muuttuisi, voi koettu fyysisyys tuntua isolta hyppäykseltä. Tietenkin vaadittu fyysisyys kasvaa, mutta ei välttämättä samassa suhteessa kuin koettu fyysisyys. Kuskin kokema fyysisyys voi muuttua ihan päivän sisään, vaikka vauhti ei muuttuisi. Lämpötila, muu pohjalla oleva kuormitus tai päivän ensimmäinen setti vs. päivän seuraavat setit (harvoin ensimmäinen tuntuu kevyimmältä) voivat muuttaa koettua kuormitusta paljonkin.
(PS. mukavan näköistä menoa ja hyvin on AT5 opit tarttuneet ja varmasti paljon ollut hyvää tekemisessä jo ennenkin!
)
