• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Nopean ryhmän kuskit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kriisi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Käytä koko rata niin lähtee helppo sekka tai kaks pois. Nyt on aika paljon asvalttia renkaan ja kanttarin välissä joka mutkassa.

Ykkönen lähtee vähän valumaan ennen varsinaista taittoa ja ykkösen ulostulossa jää rataa käyttämättä -> Liian sisältä ja valuttamalla kakkoseen sisään. Kolmosessa ehkä inan aikanen apeksi. Palmas ja Lemminkäinen nopeempia yhdellä apeksilla kuin V-tyylillä. V tosin on helpompi ajaa ja blokkaa kisassa jarrun ohituslinjan. Kikkamutka menee aika kivasti. Vika vasuri ja kahvila jää apeksit aika pahasti auki.

Suunnanvaihdoissa vähän laiskaa kyydissä istuskelua, aktiivisempaa ajamista vaan niin saa mopon paremmin osoittamaan oikeaan suuntaan -> Lisää tehoa jarruihin ja apeksinopeutta.

Ajamisesta näkyy sekä hyvässä että pahassa tekemisen rutiini. Linjan osalta tuo on vähän semmonen, että sillä rutiinilla on annettu lupa ajaa itselle epätarkasti ja ne helpot sekunnit jää sen takia ottamatta.

Kiitos! Oot ihan oikeassa tuossa että rutiinilla annettu lupa ajella noin. Tarvii joku henkinen kikka keksiä millä sais pidettyä mielessä koko setin ajan että tatkoitus olis koittaa tehä eri lailla. Menee aina vähän siihen, että kierrosaikaa koittaa hinkata vaan pelkoja voittamalla = menemällä myöhemmin jarruille.

Onneksi videot aina kivasti palauttaa maan pinnalle :D Ensi kertaan settien aiheeksi siis taas kerran tarkemmin ajaminen!
 
Ittellä käy kans niin, et viimeinen vasuri jää apeksit aika pahasti auki. Lähteeko vika jo palmasista.
Jos vetää vajaa levyisenä edeltävän mutkakombon, ja kaasulla edeltävän nyppylän yli, niin se on siinä/ mopo on keskellä rataa ennen sitä vikaa vasuria, ja sitten on S-mutkaa ennen pääsuoraa.
Eli lähtee siitä mitä teet lemminkäisessä/ lemminkäisen apeksin jälkeen.
 
Nikihän ajoi koko ajan siitä hyppyrin yli keskeltä rataa vikaan vasuriin (ja kierrosaika oli mitätöntä 1:15.6-1:16.5 haarukkaa koko ajan). Mutta sen ajotapa on "lievästi" aggressiivinen jota en ehkä ekana lähtis yrittää kopioimaan :D
 
Eli lähtee siitä mitä teet lemminkäisessä/ lemminkäisen apeksin jälkeen.

Olen yrittänyt tänä kesänä avata ja analysoida tuota radan loppuosaa. Otan (toivottavasti otin) siinä saman vauhtiselta kuskilta sekunnin kuokkaan.

Kahvilan sisäänmenolinjaa aletaan rakentamaan Lemminkäisen sisääntaitosta. Jos missaa Lemminkäisen apeksin, niin helposti siinä käy niin, että ajaminen on siirtymistä ongelmasta toiseen kahvilan apeksiin saakka. Yksinkertaisesti siinä ei ole aikaa korjata edellistä virhettä ennen seuraavaa mutkaa. Ajallisesti siinä ei ihan hirmuisia eroja tehdä, mutta tuo sekunti on siinä tehtävissä puoleen tai toiseen jos saa linjan osumaan.
 
Yksinkertaisesti siinä ei ole aikaa korjata edellistä virhettä ennen seuraavaa mutkaa.
Eli/tai sitten pitää ihan tietoisesti järjestää itselleen aikaa heti kun huomaa että linja karkas jossain kohtaa jonkun mutkan sisäänmenoa tai ulostuloa.
Jos jatkaa normi ajelua, niin sitten tietenkään ei missään kohtaa ole aikaa, joten virhe kertautuu koko ajan eteenpäin.

Jah koska suurin(?) osa kuskeista keskittyy vetämään eniten täysiä, huomiokykyä linjan karkaamiseen ei ole käytettävissä, ja sen takia linjat karkailevat sinne tänne tonne, muuallakin kuin kyseisellä sektorilla. Että jos joku ihmettelee miksi se edellä ajava hitaampi sinkoilee ihan ihme suuntiin.

Jos haluaa järjestää itselleen aikaa, niin helpoiten se tapahtuu avauksen volyymiä pienentämällä. Eikä tarvi edes paljoakaan himmailla. Ja kun Oikea Linja on saatu takaisin kiinni, niin voi jatkaa sitä eniten kaasun vääntämistä.
 
Itsellä on varmasti toivomisen varaa koko kikkamutkassa, mutta väkisinkin tuntuu *itsestä* että helpoimmalta tuntuu ajaa vikavasuri puolestavälistä kääntäen sisään. En tiedä miksi, ja varsinkaan että onko nopein tapa, mutta itselle helpoin ainakin nykyisellään. Eli saa avata ennen nyppylää suoraviivaisesti yli, ja tähtäys vasurin apeksiin on helpompi kun se on lähempänä kääntöpistettä (tms..), helpompi siis osua.
 
Itsellä on varmasti toivomisen varaa koko kikkamutkassa, mutta väkisinkin tuntuu *itsestä* että helpoimmalta tuntuu ajaa vikavasuri puolestavälistä kääntäen sisään. En tiedä miksi, ja varsinkaan että onko nopein tapa, mutta itselle helpoin ainakin nykyisellään. Eli saa avata ennen nyppylää suoraviivaisesti yli, ja tähtäys vasurin apeksiin on helpompi kun se on lähempänä kääntöpistettä (tms..), helpompi siis osua.
Apeksista suoraan seuraavaan apeksiin on aina helppo ajaa. Jos ihan kirjaimellisesti suoraviivaisesti ajaa, niin pataan tulee ehkä joku 10-30 sekunttia per kierros. Sitten jos sekaan eksyy vähänkin kaarevuutta, niin kierrosajasta häipyy saman tien 5-10 sekunttia.
 
Eli/tai sitten pitää ihan tietoisesti järjestää itselleen aikaa heti kun huomaa että linja karkas jossain kohtaa jonkun mutkan sisäänmenoa tai ulostuloa.
Jos jatkaa normi ajelua, niin sitten tietenkään ei missään kohtaa ole aikaa, joten virhe kertautuu koko ajan eteenpäin.

Jah koska suurin(?) osa kuskeista keskittyy vetämään eniten täysiä, huomiokykyä linjan karkaamiseen ei ole käytettävissä, ja sen takia linjat karkailevat sinne tänne tonne, muuallakin kuin kyseisellä sektorilla. Että jos joku ihmettelee miksi se edellä ajava hitaampi sinkoilee ihan ihme suuntiin.

Jos haluaa järjestää itselleen aikaa, niin helpoiten se tapahtuu avauksen volyymiä pienentämällä. Eikä tarvi edes paljoakaan himmailla. Ja kun Oikea Linja on saatu takaisin kiinni, niin voi jatkaa sitä eniten kaasun vääntämistä.

Taas kommentoin isänä, en kuskina. Kerrankin olen sun kanssa ihan samaa mieltä Scuuba! Teini ajeli tiistaina samat setit. Ajat toki sitä nopean kärkipäätä, mutta ei lähelläkään omia parhaita. Koulun jälkeinen väsymys, ajatukset ihan muualla, tarkka AJOLINJA karkasi kuulemma joka setillä ja useassa paikassa. Siitä heti sekunti/pari miinusta. Poika sanoi, että " En nyt vaan jaksanut keskittyä ja ajelin vaan menemään". Hyvä niin! Joskus lienee hyvä relata, eikä katsella kelloa.
 
Itsellä on varmasti toivomisen varaa koko kikkamutkassa, mutta väkisinkin tuntuu *itsestä* että helpoimmalta tuntuu ajaa vikavasuri puolestavälistä kääntäen sisään. En tiedä miksi, ja varsinkaan että onko nopein tapa, mutta itselle helpoin ainakin nykyisellään. Eli saa avata ennen nyppylää suoraviivaisesti yli, ja tähtäys vasurin apeksiin on helpompi kun se on lähempänä kääntöpistettä (tms..), helpompi siis osua.
Mitä vkl ajelin siinä hetken sun perässä niin otat kikkamutkan sisäänmenossa kaiken vauhdin pois -> vauhti ei riitä viemään ajolinjaa riittävän ulos kikkamutkassa -> pakko tulla väärää linjaa nypyn yli -> vika vasuri tuntuu helpommalta keskeltä rataa.

Samasta syystä se mun ohitus siinä kikkamutkassa meni vähän pieneen rakoon, kun sun linja oli 2-3m sisempänä kuin sen pitäs olla.

Edit. Lisätääs vielä sen verran, että tosi moni kuski mieltää siinä kikkamutkan sisäänmenossa, että vauhti pitäisi saada tapettua siihen sisäkanttarin kohdille vaikka se sisäkantti on vähän samanlainen kuin vaikkapa Kemoran kahvilan eka sisäkanttari. Siitä jarrutetaan reilusti ohi sinne radan ulommalle kolmannekselle.
 
^
Vanha totuus: ”corner entry speed”

Mikäli on kaasunkäytöstä sen jo hahmottanut, että leveäksi mennessä jää venailemaan, niin sydän kurkussa asiaa hieromalla pääsee jo jonnekin. Siihen sit linja vielä avuksi.
 
Taas kommentoin isänä, en kuskina. Kerrankin olen sun kanssa ihan samaa mieltä Scuuba! Teini ajeli tiistaina samat setit. Ajat toki sitä nopean kärkipäätä, mutta ei lähelläkään omia parhaita. Koulun jälkeinen väsymys, ajatukset ihan muualla, tarkka AJOLINJA karkasi kuulemma joka setillä ja useassa paikassa. Siitä heti sekunti/pari miinusta. Poika sanoi, että " En nyt vaan jaksanut keskittyä ja ajelin vaan menemään". Hyvä niin! Joskus lienee hyvä relata, eikä katsella kelloa.

Aivot on tärkein lihas, jolla sitä pyörää paiskotaan menemään. Väsyneenä ne ei toimi terävästi, itseluottamus kärsii ja kellossa näkyy.
Tällä kaudella on pyörinyt parhaillaan lähtövaloja tuijottaessa joku työmaa mielessä.

Ei siitä silloin vaan tule mitään.
 
PS. Osaisko muuten joku kertoo mulle, miten jarrutetaan hyvin. Oon dataani kattellut, niin ei oo kyllä mun vahvuus. Tosi kevyitä jarrut. Harvoin yli 0.8G.
Jos keulassa on riittävän kantavat jouset, niin mahdollisimman nopea ja kova jarrun aloitus. Tuossa auttaa huomattavasti myös se, jos jarrut on teknisesti sillä tasolla että jarrujen tuntuma pysyy koko setin ajan samana.
Jos taasen keula ei jaksa kantaa jarruja, niin sit joutuu vaan lirutteleen sen mitä keula kantaa.
Mutta sitten taasen ottaen huomioon sun keskikaistan kurvailun, niin ensisijaisen tärkeää ois saada ajolinja kohdilleen ja rata käyttöön. Ja vasta sen jälkeen ihmetellä jarruja lisää, koska se ajolinja muuttaa jarruttamista ihan 1:1.
 
Jos keulassa on riittävän kantavat jouset, niin mahdollisimman nopea ja kova jarrun aloitus. Tuossa auttaa huomattavasti myös se, jos jarrut on teknisesti sillä tasolla että jarrujen tuntuma pysyy koko setin ajan samana.
Jos taasen keula ei jaksa kantaa jarruja, niin sit joutuu vaan lirutteleen sen mitä keula kantaa.
Mutta sitten taasen ottaen huomioon sun keskikaistan kurvailun, niin ensisijaisen tärkeää ois saada ajolinja kohdilleen ja rata käyttöön. Ja vasta sen jälkeen ihmetellä jarruja lisää, koska se ajolinja muuttaa jarruttamista ihan 1:1.

Tattista. Enää ei ajella keskellä rataa ihan yhtä paljon. Alastarolla lähes kaikki sisäkanttarit saadaan kiinni joka kierroksella. Ulkokanttareille on vielä matkaa, mutta jokunen niistäkin tuurilla onnistuu.

Ja keulassa tai jarruissa ei oo teknisesti rajat vielä lähelläkään. Hyviä komponentteja joka kohdassa.

Nyt kun olen tätä pyöritellyt mielessäni, niin ehkäpä suurin ongelma jarrutuksen löysyydessä on ollut ajatusmaailma. Miksi jarrutaisin kovempaa? Nyt kun tuun kevyemmällä jarrulla, niin saan pidettyä vauhtia yllä. Jos jarrutan kovempaa, niin vauhti loppuu ennen apeksia.

Pitäisikö siis jarruttaa myöhemmin?

Tässä pari todistusaineistoa. Vertailua Isä Nitrouksen random kierros vuodelta 2018. Hänellä 1000cc ja mulla 600cc.
Nitrous on kirkkaampi viiva ja minä haaleampi.

Ykkösmutka:
Nitrous: -1.02G
T1mppa: -0.85G
263513590_1588701944801887_30230727502965657_n.jpg


Las Palmas:
Nitrous: -1.08G
T1mppa: -0.89G (Isoin G on myöhemmin jarrutuksessa verrattuna kuvan kohtaa)
262827266_410600084047440_5376190341144207239_n.jpg


Lemminkäinen:
Nitrous: -1.11G
T1mppa: -0.86G
263702648_419351489860409_1596750188997112052_n.jpg


Mulla on aina nuo suurimmat G-voimat tosi myöhään. Kun pitäisi painottua jarrutuksen alkuun.
 
Viimeksi muokattu:
Haha, mulla just päinvastoin. 1,0x G kolmessa jarrussa, mutta aika lailla heti kärkeen ja tosi hetkellisesti. Siitä sitten paskat housuun ja tippuu 0,8 tasolle ja siitä vissiin taiton tienoilta yhdellä stepillä 0,4-0,3 luruun :D

Kävin oikein kahtomassa.

Sama lääke kuin sulle luultavasti. Jarrumerkin siirtäminen/ parempi vauhdin kehitys jarrulle. Pakko jarruttaa tai kuolo tulee. Kun sais siirretttyä tarpeeksi vähän kerrallaa, niin pikku kakkelberg housuissa ei meinais muuta kuin, että mutka sillä kertaa hiukka leveäksi, ja ei kun uutta matoa koukkuu.
 
Nyt kun olen tätä pyöritellyt mielessäni, niin ehkäpä suurin ongelma jarrutuksen löysyydessä on ollut ajatusmaailma.
Ja kun otetaan huomioon, että se ajatusmaailma mikä sulla sillon joskus vuosia sitten aloittaessasi oli, vaikutti ihan suoraan ajolinjaan ja jarruttamiseen, ja toistojen myötä se syöpyi selkärankaan, niin joo, kädethän tekee vain ja ainostaan sen mitä pää käskee.
Jotainhan se pää noilla löysillä jarruilla hakee.
 
Mielenkiintoista. Omissa ajoissa -1,06G ykkösessä ja Palmasissa mutta Lemminkäisessä vain -0,93. Siellä siis selkeästi kiristämisvaraa!
 
Tässä pari todistusaineistoa. Vertailua Isä Nitrouksen random kierros vuodelta 2018. Hänellä 1000cc ja mulla 600cc.
Nitrous on kirkkaampi viiva ja minä haaleampi.

Mulla on aina nuo suurimmat G-voimat tosi myöhään. Kun pitäisi painottua jarrutuksen alkuun.
Suoraviivainen mutkaan ajo ja jarrun "kasvava" puristus.
Täydelliset ainekset perinteiseen nopean ryhmän "Keula vain yhtäkkiä lähti alta vähän ennen apeksia, vaikka en ees jarruttanu kovaa, ja ajoin turvallisesti omalla mukavuusalueella, en ymmärrä, radassa varmaan jotain..." -kaatoon.
 
Suoraviivainen mutkaan ajo ja jarrun "kasvava" puristus.
Täydelliset ainekset perinteiseen nopean ryhmän "Keula vain yhtäkkiä lähti alta vähän ennen apeksia, vaikka en ees jarruttanu kovaa, ja ajoin turvallisesti omalla mukavuusalueella, en ymmärrä, radassa varmaan jotain..." -kaatoon.

Tää on ollut tiedossa jo pitkään ja oon siitä sunkin kanssa keskustellut. Ei noin saisi tehdä, mutta tuleepa vain tehtyä. Aina kun annan lisää jarrua mutkan loppua kohden, niin kiroan mielessäni.

Tänä talvena ois tarkoitus kääntää ajatusmaailmaa ja ensi kesänä yrittää toteuttaa.
 
Back
Ylös