Jos ko. radalla vahinko tapahtuisi, niin sovellettavan lain valinnastakin on mahdollista saada vääntöä aikaan. Tässä Liikennevahinkolautakunnan lausunto asiasta:
http://www.liikennevahinkolautakunta.fi/precedent.asp?id=562&page=
Tuo on mielenkiintoista, ja viittaa siihen, että saatu turva on vähintäänkin Suomen lainsäädännön mukainen. Se on ihan muuta kuin mitä IF väitti. He väittivät että oikeusturva menee paikallisen lainsäädännön mukaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Saksassa vakuutusyhtiöt ovat sulkeneet rataharjoittelun liikennevakuutuksen ulkopuolelle (alle Versicherungen schließen in ihren Allgemeinen Bedingungen (GUB 99) die Teilnahme an “Veranstaltungen zur Erzielung von Höchstgeschwindigkeiten” aus).
Keskusteltuani IF:n asiantuntijan kanssa en saanut muutenkaan hirvittävän hyvää kuvaa heidän tietotasostaan ja soitin Tapiolaan.
Mutta pikaisesti tuon lautakunnan päätöksen lukeneena se ei ota kantaa siihen, ovatko jotkut radat liikenteeltä eristettyjä, ja onko rata-ajo harjoittelua tai kokeilua, johon liikennevakuutuslaki viittaa. Jälkimmäiseen seikkaan joltakin tälle foorumille kijoittavista varmaankin löytyy vastaus.
sanoi:
Koska lautakunnalle ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä kyseessä olevan moottoriurheiluradan ominaisuuksista ja ajoharjoittelun luonteesta, lautakunta ei ottanut kantaa siihen, oliko kyseessä olevalla alueella tapahtunut vahinko Suomen liikennevakuutuslain nojalla korvattava liikennevahinko.
Tuohon voin ottaa sen verran kantaa, että tuo tapaus on juuri se, minkä vuoksi olen kehoittanut kaikkia ulkomaille lähteviä varmistamaan millainen rata on kyseessä. A:n edustaja otti minuun asian tiimoilta yhteyttä kolme vuotta sitten. Päävastuun asian hoitamisesta kantaa eräs helsinkiläinen asianajaja. Alusta asti oli selvää, että vakuutus on voimassa ja suomalaisin ehdoin, ellei Espanjan lainsäädäntö edellyttäisi parempaa turvaa (eli jos Espanjan lainsäädännön mukaan suljetullakin alueella vakuutus olisi voimassa, olisi se korvattava sen enempää eristämisongelmaa tutkimatta).
Tuossa kyseisessä ja vastaavissa muissakin tapauksissa joita on tullut eteen, avainkysymys on radan eristäminen. En ole vielä saanut Nevalalta dokumenttia, joka kumoaisi aiemmin esittämäni, tiedosto ei auennut koneella lauantaina ja sähköpostilla en ole sitä vielä saanut.
Jos rata-alue on vartioitu, ympäröity vaikkapa 3 metriä korkealla betoniaidalla jonka päällä on vielä kieppi natolankaa, ei muulta liikenteeltä eristämistä tarvitse edes pohtia. Se on ja sillä selvä.
Jos taas rata on samanlainen kuten kaikki Suomessa olevat radat ovat, se ei ole muulta liikenteeltä eristetty. Olen valmis isosta summasta lyömään vedon, että jos tuo kysymys tulisi esille oikeudessa, mitään rataa ei katsottaisi muulta liikenteeltä eristetyksi. Muiden maiden ratojen eristämisiin en ole kompetentti vastaamaan, mutta kaikki viisi (kuusi, jos mukaan lasketaan RR-kilpailuissa käytetty Räyskälä ja toisaalta taas "kilpailukiellossa" oleva Ahvenisto) Suomessa käytössä olevaa rataa olen kävellen kiertänyt siinä missä pyörällä ja autolla ajanut ja yksikään niistä ei ole muulta liikenteeltä eristetty. Kaikilla muilla radoilla paitsi Botniaringillä olen ollut myös RR:n SM-kisoissa joko toimitsijana tai katsojana ja voin väittää, ettei niissäkään rataa ole muulta liikenteeltä eristetty. Alastarolla saattaa kesken kilpailunkin partasuinen mies ajaa ratayhtiön kauhakuormaajalla tai mönkijällä yli radan. Botniaringillä porttia ei saa lukkoon ja viime kesänä mm. eräs classic-kuski päätti ajaa kesken ajojen matkailuauton ja peräkärryn yhdistelmällään radan yli. Ahvenistolla jatkuvasti paikalliset ihmiset hyppivät pensaikosta radalle, joskus jopa mopoilla ja polkupyörillä. Motoparkissa voi "rallipolulta" joku täräyttää suoraan radalle, samoin sen voi tehdä varsin hyvin Kemorallakin. Ratatuomarit eivät valvo muuta kuin kilpailijoita ja järjestysmiesten määrä ja sijoittelu on sitä luokkaa, että eivät he pysty estämään radalle tunkevia. Toistaiseksi sellaisia tilanteita ei ole ollut, missä joku kesken kisaa (ellei nyt omalle kohdalleni Alastarolla kiihdytyskisassa eteen ajanutta Hondan Type R:ää lasketa) täräyttää radalle, mutta mahdollisuus siihen riittää.
Jos ja kun olen jossain tuollaisessa prosessissa vetovastuussa, niin ensimmäisenä täytyy pystyä lautakunnalle ja/tai oikeudelle osoittamaan, ettei rata ole muulta liikenteeltä eristetty. Parin radan osalta siihen löytyy jo valmiiksi videomateriaaliakin kun olen väistellyt pyörälläni sauvakävelijöitä ja koiran ulkoiluttajia radalla.
Kuten tässä jo ilmeni, on ikävää huomata, että joidenkin juristien ammattitaito on sillä tasolla, ettei edes oman alan asioita osata (viittaan vakuutusyhtiön lausuntoon). On aika alkeellinen virhe väittää, että sovellettava laki olisi kyseisen maan laki (tässä yhteydessä). Siinä on aika hataralla pohjalla opit lainvalintasäännöistä.
Laki on muuttumassa ja toivottavasti muuttuu mahdollisimman nopeasti niin saadaan selvyys tähän aika epäselvään tilanteeseen. Fakta on myös se, että lisenssivakuutus on lähinnä rahastuskeino. Henkilövahingoissa liikennevakuutus on ensisijainen. Lisenssin etu on oikeastaan kärjistettynä siinä, että voi valita hoitopaikkansa. Mutta kun hoitokuluissa on noin matala katto mikä lisenssissä on, niin ei siinä paljoa yksityisellä juosta kun on katto vastassa.
Sen verran inhimillistä näkökulmaa tähän, että tuo Espanjassa tapahtunut vahinko oli oikeasti vakava ja luultavasti pysyvä. Tuon vakavuusasteen vahinkoja ei Suomessa onneksi ole viime vuosina sattunut näissä kinkereissä ja toivottavasti ei satu vastakaan, eikä muuallakaan.
Oma henkilökohtainen näkemykseni on edelleen se, että vetämäni yhdistys vaatii nykylainsäädännön ja oikeuskäytännön voimassa ollessa ajoharjoittelutapahtumissa ja järjestämissämme kisoissa liikennevakuutuksen. Lajipäällikön kanta on se, että liikennevakuutus tulee olla, jos ajoneuvolla ajetaan varikolla. Haluanpa nähdä sen kuljettajan, joka pyöränsä sitten kantaa varikolta radalle. Se, valvotaanko tuota vai ei, on kysymys johon en ota kantaa muiden osalta. Meidän tapahtumissa ja kilpailuissa valvotaan ja muualla taatusti jos olen valvontavastuussa.
Espanjan tapauksessa ei puhuta puhuta tuhansista tai edes kymmenistä tuhansista euroista vaan aika paljon isommista summista. Siksi riitä tullee jatkumaan aika kauan. Pienistä katevaurioista ei vuosikausien riitoja juurikaan jakseta vääntää.
Loppuun neuvo, millä selviää helpoiten eikä tarvitse miettiä ja pohtia. Ottaa mallia allekirjoittaneesta. N. 420 ratapäivää ja 13 kilpailua takana kaatumatta. Ei mene omaa eikä muiden rahoja korjailuihin. Tähän kohti laittaisin hymiön, jos olisin niiden käytöstä kiinnostunut.
Jukka Relander
Puheenjohtaja
Moottoripyöräilyn tuki ry
