Aloitetaanpa luento käytännön esimerkillä.
Oletetaan että kävelet talvi-iltana hyvin valaistulla kevyen liikenteen väylällä metsäpalstan läpi. Valopylväitä on asennettu väylän varteen noin 50 metrin välein, jotta väylällä kulkija näkisi selvästi mitä välittömässä läheisyydessä tapahtuu. Kävellessäsi huomaat varmaankin, miten jokaisen valopylvään kohdalla taustalla oleva metsä muuttuu pimeämmäksi. Oletetaan vaihtoehtoisesti että yksi valoista on pimeänä. Havaitset varmaan että kyseisen pylvään alta on huomattavasti helpompi nähdä metsän yksityiskohtia.
Edellinen on suoraa seurausta silmän luonnollisesta toiminnasta: valoherkkyydestä sekä kontrastierojen havaitsemisesta.
Sitten varsinaiseen aiheeseen eli sumuvalojen käyttöön. Silmän toiminta on tässä tapauksessa aivan sama kuin alussa mainitussa tilanteessa. Tavoite taas on erilainen; tarkoituksena on nähdä mahdollisimman kauas, ainakin jollain tasolla, jotta voi varautua tiellä oleviin esteisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Lyhyen alle 40 metrin matkan näkeminen tarkasti on 80 kilometrin tuntivauhdissa epäolennaista, onhan nopeutesi tuolloin 22 metriä sekunnissa. Neljänkymmenen metrin matkan kuljet siis alle kahdessa sekunnissa.
Sumuvalot on suunniteltu näyttämään kirkkaasti matalalle auton eteen, eli sellaisiin erittäin harvinaisiin ajotilanteisiin, jolloin normaalit lähivalot häikäisevät kuljettajaa. Tällaisia ajotilanteita ovat esimerkiksi ajaminen erittäin sakeassa sumussa tai lumisateessa. Matalan valokuvion johdosta sumuvalot näyttävät kirkkaasti korkeintaan tuon edellisessä kappaleessa mainitun 40 metriä. Mainituissa ajotilanteissa tulisi sammuttaa varsinaiset ajovalot, koska ne siis häikäisevät kuljettajaa, ja käyttää ainoastaan matalalle näyttäviä sumuvaloja. Samoin ajonopeus täytyy luonnollisesti sovittaa vallitsevaan näkyvyyteen, eli käytännössä yli 50 kilometrin tuntinopeuksia (14 metriä sekunnissa, 40 metriä vajaassa 3 sekunnissa) ei ole turvallista käyttää sumuvalojen vaatimissa ajo-olosuhteissa.
Edellinen herättää mielenkiintoisen kysymyksen. Miksi sumuvaloja käyttävä ihminen tieten tahtoen valaisee auton edessä olevan alueen kirkkaasti, jolloin näkyväisyys eteenpäin huononee, eikä suinkaan parane? Vastauksena voi olla ainoastaan tietämättömyys ja väärä turvallisuuden tunne, jonka auton keulan kirkkaasti valaiseminen aiheuttaa. Ihminenhän luonnollisesti olettaa, että mitä enemmän valoa on keulassa, sitä paremmin näkee eteenpäin. Valitettavasti tilanne on juuri päinvastainen.
Edellä on puhuttu nyt vain sumuvaloja käyttävästä kuljettajasta itsestään. Itse asiassa sumuvalojen aiheuttama kontrastiero vaikuttaa myös vastaantulijoihin samalla tavalla kuin kuljettajaan itseensä. Kirkkaat ajovalot häikäisevät vastaantulevaa kuljettajaa ja aiheuttavat sen, että sumuvaloilla ajavan lisäksi myös hänen näkökykynsä huononee kirkkaasti valaistun alueen ulkopuolelle. Sadekelillä ja kostealla tiellä häikäistyminen vielä korostuu tiestä heijastuvan valon johdosta. Molemmat siis kärsivät sumuvalojen käytöstä turvallisuuden vähentymisenä.
Ehkä varsinainen syy sumuvalojen käyttöön on se, että sumuvalot ovat hyvän näköiset auton keulalla ja korostavat kaiken lisäksi auton urheilullisuutta ja mataluutta. Tämä myönnettäköön suosiolla. Vertailun vuoksi, käyttäväthän naisetkin korkokenkiä pääasiassa ulkonäkösyistä, vaikka ne ovatkin ilmeisen epämukavia ja joskus vaarallisiakin. Mitä nyt ei ihminen imagonsa takia tekisi.
Oletetaan että kävelet talvi-iltana hyvin valaistulla kevyen liikenteen väylällä metsäpalstan läpi. Valopylväitä on asennettu väylän varteen noin 50 metrin välein, jotta väylällä kulkija näkisi selvästi mitä välittömässä läheisyydessä tapahtuu. Kävellessäsi huomaat varmaankin, miten jokaisen valopylvään kohdalla taustalla oleva metsä muuttuu pimeämmäksi. Oletetaan vaihtoehtoisesti että yksi valoista on pimeänä. Havaitset varmaan että kyseisen pylvään alta on huomattavasti helpompi nähdä metsän yksityiskohtia.
Edellinen on suoraa seurausta silmän luonnollisesta toiminnasta: valoherkkyydestä sekä kontrastierojen havaitsemisesta.
Sitten varsinaiseen aiheeseen eli sumuvalojen käyttöön. Silmän toiminta on tässä tapauksessa aivan sama kuin alussa mainitussa tilanteessa. Tavoite taas on erilainen; tarkoituksena on nähdä mahdollisimman kauas, ainakin jollain tasolla, jotta voi varautua tiellä oleviin esteisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Lyhyen alle 40 metrin matkan näkeminen tarkasti on 80 kilometrin tuntivauhdissa epäolennaista, onhan nopeutesi tuolloin 22 metriä sekunnissa. Neljänkymmenen metrin matkan kuljet siis alle kahdessa sekunnissa.
Sumuvalot on suunniteltu näyttämään kirkkaasti matalalle auton eteen, eli sellaisiin erittäin harvinaisiin ajotilanteisiin, jolloin normaalit lähivalot häikäisevät kuljettajaa. Tällaisia ajotilanteita ovat esimerkiksi ajaminen erittäin sakeassa sumussa tai lumisateessa. Matalan valokuvion johdosta sumuvalot näyttävät kirkkaasti korkeintaan tuon edellisessä kappaleessa mainitun 40 metriä. Mainituissa ajotilanteissa tulisi sammuttaa varsinaiset ajovalot, koska ne siis häikäisevät kuljettajaa, ja käyttää ainoastaan matalalle näyttäviä sumuvaloja. Samoin ajonopeus täytyy luonnollisesti sovittaa vallitsevaan näkyvyyteen, eli käytännössä yli 50 kilometrin tuntinopeuksia (14 metriä sekunnissa, 40 metriä vajaassa 3 sekunnissa) ei ole turvallista käyttää sumuvalojen vaatimissa ajo-olosuhteissa.
Edellinen herättää mielenkiintoisen kysymyksen. Miksi sumuvaloja käyttävä ihminen tieten tahtoen valaisee auton edessä olevan alueen kirkkaasti, jolloin näkyväisyys eteenpäin huononee, eikä suinkaan parane? Vastauksena voi olla ainoastaan tietämättömyys ja väärä turvallisuuden tunne, jonka auton keulan kirkkaasti valaiseminen aiheuttaa. Ihminenhän luonnollisesti olettaa, että mitä enemmän valoa on keulassa, sitä paremmin näkee eteenpäin. Valitettavasti tilanne on juuri päinvastainen.
Edellä on puhuttu nyt vain sumuvaloja käyttävästä kuljettajasta itsestään. Itse asiassa sumuvalojen aiheuttama kontrastiero vaikuttaa myös vastaantulijoihin samalla tavalla kuin kuljettajaan itseensä. Kirkkaat ajovalot häikäisevät vastaantulevaa kuljettajaa ja aiheuttavat sen, että sumuvaloilla ajavan lisäksi myös hänen näkökykynsä huononee kirkkaasti valaistun alueen ulkopuolelle. Sadekelillä ja kostealla tiellä häikäistyminen vielä korostuu tiestä heijastuvan valon johdosta. Molemmat siis kärsivät sumuvalojen käytöstä turvallisuuden vähentymisenä.
Ehkä varsinainen syy sumuvalojen käyttöön on se, että sumuvalot ovat hyvän näköiset auton keulalla ja korostavat kaiken lisäksi auton urheilullisuutta ja mataluutta. Tämä myönnettäköön suosiolla. Vertailun vuoksi, käyttäväthän naisetkin korkokenkiä pääasiassa ulkonäkösyistä, vaikka ne ovatkin ilmeisen epämukavia ja joskus vaarallisiakin. Mitä nyt ei ihminen imagonsa takia tekisi.
