Lähtökohtaisen kriittisesti erilaisiin käärmeöljyihin suhtautuvana
niitä ei ole tullut käytetyksi kuin kerran.
Vanhan V40 Volgan laatikko alkoi nahistamaan ja valittamaan aika karhealla äänellä.
Kuulosti äkkiseltään jo lopun alulta.
Kohtuuton jobi alkaa remontoimaan ja turhan työläs rasti jo laatikon vaihtokin.
Tarpeet ei toki olisi ihmeitä maksanut. Itse ei jaksanut hommasta kiihottua,
eikä teettämisessä ole järkeä tuollaisessa vanhassa, vaikkakin muuten hyvin soivassa ruoskassa.
Eli siinähän oli käsillä otollinen kokeilun paikka.
Vanhat öljyt ulos. Ei havaittavia hippuja ja öljy ihan ok näköistä.
Ratkaisuna uudet rasvat RVS käärmeöljyllä pimpattuna sisään ja ajoa..... kunnes aski antautuu.
Kolmen - neljän tonnin ajon jälkeen valitus oli selkeästi hiljentynyt ja jatkoi edelleen hiljentymistään
kilometrien myötä tasolle jolla sen kyllä vielä erottaa, mutta ei ole fiilistä että aina liikkeelle
lähdettäessä alkaa viimeinen reissu.
Nyt Volga on käynyt jo pari kertaa sen jälkeen moitteitta leimalla ja matka jatkuu edelleen
vajaa 40 tkm sen jälkeen kun laatikko kuulosti vetävän viimeisiä henkäyksiään.
Faktaa tai dataa... ? Sou not, mutta Volgan ja laatikon matka jatkuu edelleen ok naurettavan
pienellä ja vaivattomalla satsauksella.
Turha toki nähdä unta, että se vielä toiset 200 tkm jaksaa, mutta tulee vanhaan sloganiin,
"älä korjaa sitä jos se ei ole rikki", hieman uusia sävyjä

.
Älä korjaa sitä niin kauan kun se toimii, on joskus fiksuin ratkaisu. Ei toki aina.