Itselleni on tullut jokusen kerran tilanteita jossa olen tullut mutkaan mielestäni hieman liian lujaa ja sitten sydän pamppaillen väännän sen mutkan läpi kuitenkin ihan ok, mutta jälkifiilis on kuitenkin hieman epäonnistunut että miten se nyt noin pääsi käymään. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä? Kuuluuko tämä siis asiaan ja noista hetkistä oppii vai pitäisikö niitä välttää?
Lähinnä kiinnostaisi tietää oppiiko parhaiten kun ajelee omalla mukavuusalueellaan eli mutkat harkiten, rennosti ja hissunkissun siitä sitten oikeasti kehittyy pikku hiljaa... vai pitäisikö sitä yrittää vähän tulla pois siltä omalta 'comfort zonelta' jotta näkee missä se oma raja on ?
Joku viisas kun on joskus sanonut että pitää tulla ulos omalta mukavuusalueeltaan oppiakseen niin päteekö se myös tähän rata-ajoon...
Se mukavuusalue on sen verran laaja ett sen sisällä voi ajaa monella tavalla. Sehän nyt on selvää että jos tosiaan "ajelee mutkat harkiten, rennosti ja hissunkissun", eli käyttää omasta kapasiteetistaan vain jonkun 0-75%, niin eihän siinä oikein mitään kehitystä tapahdu, vaan homma on pelkkää nautiskelua.
Alottelijalla on ehkä ne mukavuusaluuelta poistumiset lähinnä vahinkoja. Sen takia, että ajamisen kaikki eri osa-alueet on niin levällään, ja pään kapasiteetti hallita eri osa-alueita on pieni, jolloin riittää että hitaassakin vauhdissa tekee pienen virheen ja sen seurauksena on poistuminen mukavuusalueelta koska alkaa tulemaan liikaa poikkeavia havaintoja joita pää ei pysty käsittelemään, ja riippuen paniikin määrästä; pää kylmänä saa seivattua tilanteen, tai sit pää vetää jumiin ja kuski tekee tyypillisesti esim hartialukon ja mopo radalta ulos.
Alottelijalla on myöskin usein se ongelma, että vaikka luulee tekevänsä edes jotain pieniä asioita oikein, voi ne pienetkin asiat olla väärin, tai sitten eivät sovi siihen kuskin kokonaispakettiin. Ja taas kun lisää vauhtia, niin jossain vaiheessa paketti hajoaa, jonka seurauksena kuski poistuu mukavuusalueelta, jne.
Itse alottelin elämäni ekalla mopolla -07 ja nuppasin into piukassa eniten täysi ajellessani pari kertaa, ja sen jälkeen vasta aloin funtsia ett "jokin mättää..."
Sen jälkeen olen ajellut mukavuusalueella, sen ylärajalla, ja kohdistanut huomion aina vain johonkin tiettyyn yhteen osa-alueeseen, joka on sillä hetkellä ollut eniten levällään. Ja sitten kun saanut sen korjattua, niin fixaillut seuraavan eniten levällään olevan osa-alueen.
Eli en niinkään kohdista huomiota siihen vauhtiin, tai sen lisäämiseen, tai siihen että vauhti pitäisi olla yli mukavuusalueen, vaan ajanut sellaista maksiminopeutta; jolloin käytettävissä oleva pään kapasiteetti riittää juuri ja juuri siihen muuhun ajamiseen ja siihen yhteen keskittymisen kohteeseen.
Ja aina kun jokin osa-alue on parantunut, niin vauhtia on tullut "itsestään" lisää. Koska on pakko ajaa kovempaa että pään koko kapasiteetti tulee käytettyä. Tai esimerkiksi se, että mitä enemmän työntää päätä peiliin, ja tiputtaa olkapäätä sisämutkaan ja työntää sisäkädellä mopoa nurin vastaohjauksella, niin on pakko lisätä kaasua/ mutkanopeutta, jotta mopo ei kaatuisi apeksiin.
Täysin eri asia on sitten taas se, jos ja kun joskus pääsen siihen tilanteeseen että kaikki eri osa-alueet alkavat olemaan niin hyvin hallussa ja selkärangassa, että kierrosajat kierroksesta toiseen on samaa tahkoamista parin kymmenyksen sisään setistä tooiseen, eikä mitään kehitystä enää tapahdu mukavuusalueen/ kapasiteetin ylärajassa ajelemalla. Siinä vaiheessa täytyy poistua mukavuusalueelta vaikka väkisin, jos edelleen haluaa kehittyä. Mut siihen on vielä pitkä matka.
Eli mitäkö neuvoisin enemmän ja vähemmän alottelijalle/ ratapäiväharrastajalle?
Mieti mikä ajossasi on vialla, ja aja niin kovaa että homma pysyy hanskassa, ja korjaa ne viat, niin saat lisää nopeutta. Älä nosta sitä nopeutta väkisin. 'comfort zonelta' poistumiset kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun ei ole enää mitään muuta tehtävissä. Niin kauan kun on; "älä mene shinne", tai jos menet, niin ota huomioon että se on erittäin kivikkoinen polku ratamopolle/kuskille ja siellä ajellessa saattaa hyvin nopeasti kaivata sekä mopo mekaanikkoa, että kuski lääkäriä.
